Tekstit

Yksi kuukausi.

Kuva
Kuukaudessa ehtii tapahtua paljon. Vaikea uskoa, että yllä olevien kuvien välillä on oikeasti vain kuukausi. Tasan kuukasi sitten olin aamukävelyllä joen rannassa ja katselin lumista ja jäistä maisemaa. Joessa oli vielä hieman jääpeitettä rannalla, sää oli kolea eikä auringosta ollut tietoakaan. Tänään, tasan kuukausi edellisen kuvan jälkeen tunnelma on hieman toinen. Istun varjossa, koska auringossa on liian kuuma. 30 plusastetta toukokuun puolivälissä on aika hurja lukema, mutta en valita. Istun vain poissa suorasta paisteesta. Mutta kuukauden aikana harmaa ja jäinen maisema on muuttunut värikylläiseksi runsaudeksi. Kaikkialla näkee vihreän eri sävyjä, joki ja taivas kilpailevat kumpikin sinisyydellään ja aurinko saa kaikki loistamaan vieläkin runsaampina. Tämän lämmön ja täysin heränneen luonnon keskellä on helppo hymyillä.
Saman ajanjakson aikana olen myös ehtinyt yllättävän paljon, vaikkei siltä oikeastaan aina tunnukaan. 
Olen perusarjen lisäksi...
Pyöräillyt reilut 160 km. Alo…

Niitä näitä.

Kuva
Nämä säät pääsevät yllättämään aina uudestaan. On uskomatonta sanoa olevan kesä, koska kalenteri kertoo olevan vasta toukokuun puoliväli, mutta nämä säät sitten; ne kertovat jostain aivan muusta. Kesältä tämä tuntuu.

Ulkona on 28 astetta lämmintä ja istun todellakin varjossa. Olen selkeästi perustanut kotitoimistoni tähän terassille, ja mikäs tässä on työskennellessä kun lämpöä piisaa ja lintujen laulu siivittää puuhastelua.

Perjantaina vietimme luovien kirjoittajien ryhmäni kanssa kesäisen kirjoituspäivän kauniissa järvimaisemissa. Muistin taas miksi nautin niin paljon vedestä elementtinä, kuinka rauhoittavaa oli kuunnella aaltojen rikkoutuvan rantakiviä vasten. Siinä istuin itsekin kirjoittamassa, muistikirja sylissäni kaunista järvimaisemaa katsoen, hetki oli aika lailla täydellinen.

Ja äitienpäivä eilen. Sain perinteen mukaisesti aamupalan ja lasten kortit sänkyyn, sen jälkeen vietettiin äidin näköinen päivä, joten toiveeni mukaisesti vietimme päivän Ritajärven luonnonsuojelualue…

Vielä hieman kiitollisuudesta.

Kuva
Edellisessä tekstissäni sivusin hieman kiitollisuutta, tai oikeastaan sitä, kuinka aina ei ole niin helppoa olla kiitollinen. Aina ei olekaan, sen allekirjoitan edelleen, mutta tänään haluan kuitenkin kirjoittaa ylös asioita, joista olen juuri nyt kiitollinen.

Aurinko. Lisääntynyt valon määrä on herättänyt minut talven jäljiltä taas eloon.Lämpö. Liittynee kyllä edelliseen, mutta olen niin kiitollinen siitä, ettei tarvitse palella.Työpisteen siirtyminen ulos. Piristää kummasti kun tietokonetta voi naputella terassilla istuen.Kukat. Puutarha herää taas vähitellen, mutta kukkivat kukat sisätiloissakin. Vietimme kuopuksen synttäreitä lauantaina, kuvan kukat ovat tuolta päivältä.Lääkäri, joka otti vakavasti. Eilen kävin lääkärissä, mikä oli edellisistä poiketen positiivinen kokemus. Sain lähetteen eteenpäin.Kahvi. Kohdallani tätä ei taida tarvita selittää.Perhe. Kaikkien haasteiden keskellä perhe on ja pysyy.Liikunta. Auttaa jaksamaan ja voimaan paremmin. Olen kiitollinen siitä, että pystyn…

Aina ei ole helppoa olla kiitollinen.

Kuva
Tänään kirjoitin: Näin kun osaisin jokaisen päivän ottaa. Että tämä päivä on hyvä, kiitos siitä. Ja tämä päivä taas ei, mutta kiitos siitäkin.

Kuluneiden viikkojen aikana säryt kropassa ovat lisääntyneet. En puhu invalidisoivasta kivusta, mutta välillä tuntuu etten ole siitä kovinkaan kaukana. Vapunpäivän vietin sängyssä peittojen alla, säryt olivat kovat kaikkialla kehossa, ja yritin ajatella positiivisesti; että ainakin kroppa saa lepoa. Harmi vain ettei lepo loppujen lopuksi helpota oloa muuten paljoakaan.

Pahinta on se, että jollain tavalla tähän kaikkeen tottuu. Siihen, että särky on normaali olotila. Ettei kivuttomia hetkiä ole kovinkaan paljoa. Että säryt vaikuttavat siihen, mitä teen, voin tehdä ja mitä en yksinkertaisesti voi.

Mutta se, mitä tuossa alussa kirjoitin, liittyy tähän aamuun. Aamusta olo oli ihan ok, joten lähdimme miehen kanssa pyöräilemään pitkästä aikaa yhdessä. Pyöräillessä säryt unohtuivat, oli helppo olla, ja tunsin valtavaa kiitollisuutta siitä, että pysty…

(Konsertissa) Satu Nyqvist – Breathing underwater

Kuva
Palataanpa vielä kerran Jyväskylään ja samalla korkkaankin blogini ensimmäisen tekstin konserttikäynnistä.

Jyväskylässä minulla oli siis kerrankin mahdollisuus mennä ja tehdä juuri niin kuin itse halusin, ja siksipä junassa istuessani etsinkin menovinkkejä noiden muutaman päivän varalle. Samalla tavoitteena oli tehdä asioita, joita en normaalisti tekisi, ainakaan yksin.

Niinpä päädyin Jyväskylän matkailusivujen kautta Jyväskylän koulutuskuntayhtymä Gradian sivuille. Juuri tuolla viikolla kun Jyväskylässä olin, oli käynnissä Loisto-konserttisarja, jossa muusikko-opiskelijat olivat toteuttaneet päättötyönään konserttikokonaisuuden ja saivat samalla kokemuksen musiikkituotantojen vaatimuksista. Ennakkomainonnan mukaan konserteissa tulevaisuuden säveltaiteen osaajat näyttäisivät parasta osaamistaan.

Konsertteja olisi löytynyt jokaiselle illalle kaksi kappaletta, mutta ajattelin että yksi konsertti ehkä riittää ja kuvausten perusteella valitsin minua eniten kiinnostavan. Niinpä päädyin pe…

Jotain minusta osa III

Kuva
Olen tässä koko päivän ollut hautautuneena historiaan ja sen havinaan, joten vastapainoksi tänne blogin puolelle onkin mukava kirjoittaa jotain aivan muuta. Jotain hieman kevyempää.

Vuorossa on siis Jotain minusta osa III. Olkaapa hyvä.

36. Mihin tykkäät tuhlata rahaa?  - En itse asiassa tykkää tuhlata rahaa ja yleensä jos ostan jotain, sille on myös tarvetta. Matkustaminen ja ruoka ovat sellaisia, joihin tykkään panostaa, mutta en laske niistä kumpaakaan rahan tuhlaamiseksi. Samaan kategoriaan taitaa kuulua myös liikuntaan ja liikkumiseen liittyvät ostokset.
Muistikirjat taitavat olla suurin heikkouteni, joten niihin tuhlaan välillä rahaa, jos sitä sanaa nyt haluaa käyttää.

37. Omistatko mitään arvokkaita koruja? - Arvokkaimmat koruni ovat kihla- ja vihkisormukseni, varmasti rahallisestikin, mutta ennen kaikkea tunnetasolla. Mitään oikeasti arvokkaita koruja en omista, ulkonäkö ja tunnepuoli merkitsee enemmän.

38. Mikä on lempisarjasi? - Näitä on kertynyt muutama. Frendit on kyllä ihan ykkö…

(Taidenäyttelyssä) Jyväskylän taidemuseo; Generation

Kuva
Tuossa muutama viikko sitten olin muutaman päivän Jyväskylässä, mistä kirjoitinkin minilomani päätteeksi hotellin aulassa istuessani. Tällä kertaa vuorossa olisikin sitten hieman ajatuksia käynnistäni Jyväskylän taidemuseossa, jonne tietenkin suuntasin menovinkkejä etsiessäni.
Jyväskylän taidmuseossa on tällä hetkellä useampikin näyttely nähtävissä, mutta itse keskityn nyt vain Generation-näyttelyyn, joka koostuu 15-23 -vuotiaiden nuorten töistä.
En tiedä miksi, mutta minulla oli hieman ennakkoluuloja näyttelyä kohtaan. Ajattelin että kävelen sen läpi ja voin ainakin sanoa käyneeni Jyväskylän taidemuseossa, mutta niin siinä vain kävi, että taisin viettää aikaa pelkän Generation-näyttelyn parissa 1,5 tuntia, ei sittenkään aivan läpihuutojuttu kuten ajattelin.
Generation koostuu 28 nuoren taiteilijan teoksesta. Monella taiteilijalla on takanaan taideopintoja Suomessa ja ulkomailla, muutama on jo valmistunutkin, näin kerrotaan Jyväskylän taidemuseon sivuilla. Teosten toteutustavat vaihte…