Tekstit

Pysähdy katsomaan niin kuin näkisit jonkun asian ensimmäisen tai viimeisen kerran.

Kuva
Pysähdy katsomaan niin kuin näkisit jonkun asian ensimmäisen tai viimeisen kerran. Tuohon yllä olevaan ajatukseen törmäsin juuri tänä aamuna aamukahvia juodessani ja ajattelin että niinhän sen pitäisi elämässä olla. Ettei arkea vain juostaisi läpi aamusta iltaan, vaan sen sijaan osaisi välillä pysähtyä katsomaan asioita tarkemmin, sillä näin niistä voi avautua jotain aivan uutta.

Tämä ajatus ja sen synnyttämät pohdinnat ovat hyvää jatkumoa Robert Longon näyttelylle, olihan taiteilijan perimmäinen tarkoitus saada taidenäyttelyissä kävijät pysähtymään, slowing down, sen sijaan että taide ohitettaisiin vain sivusilmällä teoksia vilkuillen. Tuo Longon näyttely jäi itse asiassa kaikkinensa puhuttelemaan todella paljon, siksi tästä aiheesta onkin helppo jatkaa tämän pohdinnan myötä. Yksi puhuttelevimmista seikoista oli se kun aloin pohtia sitä, miten Longo on ehkä mahdollisesti työstänyt teoksiaan ja tajusin sen, että hän todella on osannut havainnoida ympäröivää maailmaa ja kohtaamiaan ilm…

Taidenäyttelyssä; Robert Longo

Kuva
Viime vuonna tuli käytyä katsomassa taidenäyttely jos toinenkin, mutta kun voimavaroja ei riittänyt paljoakaan perusarjen lisäksi, jäi taidenäyttelyistä kirjoittaminen kokonaan pois vaikka halua siihen kyllä olisi löytynyt.

Tänä vuonna olen päättänyt käydä mahdollisimman monessa taidenäyttelyssä ja myös kirjoittaa niistä tänne blogiini edes jotain. Edelleenkään näppäimistöltäni ei synny ammattilaisen syvältä viiltävää kritiikkiä ja taideanalyysiä, vaan sen sijaan enemmänkin taiteen rakastajan subjektiivisia kokemuksia ja ajatuksia näyttelyiden pohjalta.

Perjantaina olikin sitten tämän vuoden ensimmäinen taidenäyttely kun kävin katsomassa Sara Hildénin taidemuseossa Tampereella Robert Longon sunnuntaina päättyneen näyttelyn. Näyttely avautui 23.9.2017 enkä vain saanut aikaiseksi käydä sitä katsomassa kuin vasta aivan viimeisinä päivinä. Mutta niinhän sitä sanotaan; parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Longon näyttely oli hyvin mustavalkoinen, ja taiteilijan omasta toiveesta myös kaikk…

Lempeä kotiinpaluu.

Kuva
Täällä ollaan taas, takaisin Suomessa. Oltu jo muutama päivä, mutta yksi huonosti nukuttu yölento teki tehtävänsä ja nämä ensimmäiset päivät kotona on mennyt melkoisessa sumussa. Lapset olemme saaneet lähetettyä ajoissa kouluun ja selviydytty itsekin arkeen palaamisesta, mutta ehkä se vie aikansa.
Ehkä pahinta kaikessa on ollut tämä pimeys, joka saapuu niin varhain, vaikka onhan päivä pidentynyt jo huomattavasti siitä kun lähdimme reissuun. Pahimpia ovat aamut. Totuin juomaan aamukahvin terassilla auringon noustessa ja lämmittäessä, valoa oli ja riitti ja sitä imin itseeni. Täällä olen parkkeerannut itseni kahvikupin kanssa kirkasvalolampun ääreen yrittäen saada itseni heräämään edes jollain tasolla. Ja jos olen aivan rehellinen, en ole tainnut kumpanakaan päivänä oikeastaan edes herätä.
Vaikka en ole yhtään talvi-ihminen, en sitten millään tasolla, niin tänään mietin, että ovat nämä kaksi päivää kuitenkin antaneet parastaan. Vaikkakin on ollut aivan liian kylmä, niin aurinko on pais…

Viimeisiä lomapäiviä.

Kuva
Loma lähenee loppuaan. Tänään on ollut viimeinen kokonainen lomapäivä täällä Azoreilla, huomenna lennämme Lissaboniin, missä vietämme vielä muutaman päivän ennen paluuta Suomeen. Ja sen sijaan että pakkaisin vähitellen matkalaukkuja istun tässä koneen ääressä kirjoittamassa...
Kaksi viikkoa kului todella nopeasti, mutta toisaalta taas, kahdessa viikossa ehdimme tehdä ja nähdä uskomattoman paljon.

- Täkäläinen ajokulttuuri on hieman erilainen kuin Suomessa, mutta kahden viikon aikana ehdimme melkein tottua siihen ja hyvin tuo mies tottui paikallisten ajotapoihin ja ajamaan näillä kapeilla teillä. Ja vain muutama läheltä piti -tilanne, vaikka sitäkin useammin allekirjoittaneella oli sydän kurkussa...

- Paljon kaunista luontoa, upeita maisemia ja monta sataa otettua valokuvaa.

- Merta kaikkialla, hiekkarantoja, aaltoja, kivikkoisia näkymiä, rauhoittava aaltojen pauhu ja oma pienuus sen edessä.

- Aurinkoa, aurinkoa ja aurinkoa, vaikka mahtui mukaan myös niitä sateisiakin päiviä. Silti jo…

Kiitos vuosi 2017, tervetuloa vuosi 2018!

Kuva
Vuosi 2017 lähenee loppuaan ja olisi kaiketi jonkinlaisen yhteenvedon aika. Jos olisin kirjoittanut blogiin aktiivisemmin olisi yhteenveto helpompi koostaa tekstien pohjalta, mutta tämä vuosi on blogin puolella ollut erittäin hiljainen, joten on ehkä yritettävä jotain muuta.

Nopeana yhteenvetona edes jotain vuoden varrelta:

Tänä vuonna olen tehnyt paljon nukketeatteria, olen puhunut sadoille ala- ja yläkoululaisille, olen rentoutunut puhujana ja oppinut jopa jollain tavalla nauttimaan puhumisesta ja esillä olosta. Vaikka ollakseni rehellinen; mukavin paikka löytyy edelleen omasta rauhastani, missä on helpoin olla ja hengittää.

Tähän vuoteen on mahtunut muutamia reissujakin. Toukokuussa olin Kuusamossa kiertämässä pienen karhunkierroksen. Heinäkuussa teimme kesälomareissun Färsaarille. Syys-lokakuun vaihteessa vietimme miehen kanssa kahdenkeskisen viikonlopun Porissa ja nyt olemme täällä Azoreilla vielä muutaman päivän ennen Suomeen palaamista.

Ja nämä ovat vain pieniä pilkahduksia ma…

Välillä syvemmissä vesissä.

Kuva
Me ihmiset olemme erilaisia. Minun elämäni ei ole niin kuin sinun elämäsi, minä en ole niin kuin sinä olet. Koskaan ei pitäisi verrata itseään muihin tai olla kateellinen siitä mitä muilla on, sillä koskaan en loppujen lopuksi tiedä toisen elämästä paljoakaan. Näen vain sen mitä toinen haluaa näyttää.
Me myös koemme maailman eri tavalla. Toisia jokainen elämän käänne tai vastoinkäyminen ei hetkauta, toisilla ne järisyttävät melkein koko maailman, tai jos ei ihan niin voimakkaasti, niin lähelle sitä.
Itse taidan kuulua jälkimmäiseen ryhmään. Siihen, joka kokee ja tuntee asiat voimakkaasti. Niin ilot kuin surutkin, onnen kuin ahdistuksenkin. Luovan työn kannalta on plussaa kokea asioita voimakkaasti ja eläytyä täysillä, mutta tavallisen arjen keskellä tämä piirre ei ole aina tuntunut siunaukselta. Päinvastoin.
Pitkään koin että se on jotenkin väärin olla tällainen, että pitäisi olla jotain muuta, tasapaksumpi, niin sanotusti normaalimpi. Toisin sanoen siis jotain muuta kuin oikeasti ol…

Loman tarpeessa.

Kuva
Syksy on ollut aika raskas, kuten edeltävästä tekstistä on voinut päätellä. Ehkä se on ollut monen asian summa; Suomen järkyttävä pimeys, kylmyys, oma terveys ja jatkuva väsymys, kaikki ne yhdessä ovat tainneet haastaa omalta osaltaan jaksamistani melkein katkeamispisteeseen asti.
Marraskuussa päädyimme siihen, että pieni irtiotto olisi tarpeen. Niinpä istuimme koneen äärelle, katselimme karttaa ja päädyimme matkustamaan jouluksi ja uudeksi vuodeksi Azoreille, jonne pääsemisestä olemme haaveilleet jo pitkään.
Nyt reissua on takana melkein viikko ja ensimmäistä kertaa tuntuu siltä että voisin kirjoittaa tänne blogiin jotain. Tähän asti tietokone on pysynyt visusti repussa ja muistikirja koskemattomana, sillä ensimmäinen viikko meni nukkuessa, levätessä ja akkuja ladatessa nollasta vähän ylöspäin. Kun pääsi pois kotiarjesta ja kaikesta siellä, väsymys vyöryi ylle melkoisella voimalla.
Mutta nyt. Nyt tuntuu siltä kuin olisin herännyt pitkästä aikaa kunnolla. Joskus sitä pitää lähteä väh…