Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on marraskuu, 2013.

Jotain päivitystä kuitenkin.

Mistä tietää että kirjoittaa?
Siitä kun blogi ei päivity teksteillä, jee, tänään kirjoitin kaksi liuskaa. (Sillä liuskoja on tullut päivittäin kymmenen hujakoille, kerrottakoon nyt kuitenkin...).
Kun teksti kulkee toisaalla niin lujaa etten meinaa pysyä kyydissä, tai oikeastaan en tahdo mitään muuta kuin olla sen virran pyörteissä.
Ja loppu häämöttää jo. Olen viime metreillä ja yritän pitää tahdin hitaana, etten kiirehdi liikaa.

Osansa hiljaisuuteen tuo tietenkin kotikoulu, jota on takana ensimmäinen viikko. Oppilas on ollut ahkera ja ennen kaikkea rentoutunut ja vapautunut, mistä tiedämme tehneemme oikean päätöksen. Ja minä olen ollut ihan hyvä opettaja, läsnä ja innostunut ja eilen kaivoin itsestäni esiin myös sisäisen liikunnan opettajani. Voin vetää rastin seinään...

Ja hiljaisuus blogin puolella jatkuu. Täksi viikonlopuksi suuntaamme siskon luokse Keski-Suomeen. Pakattuna on talvikamppeet, sillä siellä on talvi ja lunta, täällä ei kumpaakaan. Vain pureva tuuli.

Kuusi kuvaa syksystä.

Kuva
Syyskuussa otin uskomattoman vähän valokuvia. Kameralla otettuja ei löytynyt ainoaakaan, mutta puhelimella sentään oli tullut jotain napsittua.

Syyskuussa syksy teki tuloaan. Väriloistoon valmistuva luonto oli minun syyskuutani parhaimmillaan.

Syyskuu kiteytyy nähtävästi maisemiin. Tässä yksi vakuuttavimmista näkymistä. Sumu oli uskomattoman kaunis. Ehkä syyskuussa puhutteli tämän kuvan kiteyttämä ajatus: Vaikka välillä tuntuu että elämä on kuin sumussa kävelemistä, niin aina ei tarvitse nähdä niin pitkälle. Joskus tarvitsee nähdä vain juuri seuraava askel ja joskus se riittää.


Lokakuussa jatkoin luontotunnelmointia. Kaikissa ruskan väreissä hehkuvat lehdet ovat vain niin kauniita. Tämän maiseman me jätimme lokauussa taaksemme suunnatessamme toiselle puolen maapalloa.

Lokakuun toiseksi kuvaksi oli hieman hankalaa valita vain yhtä. Olimmehan kuitenkin Sydneyssä, josta olisi voinut laittaa upean suurkaupunkikuvan iltavalaistuksessa, tai Uudesta-Seelannista minkä tahansa kuvan, niitä riittää…

Muutosten tuulia.

Olemme olleet Suomessa reilun viikon ja tuo viikko on kyllä ollut melkoista myllerrystä ja täynnä tapahtumia ja muutoksia. Selkeästi niin paljon että olen tarvinnut aikaa itselleni, aikaa ajatella ja aikaa sopeutua.

Kakkosluokkalaisemme aloitti tänään kotikoulussa. Pitkällisen harkinnan tulos ja surullista oli että näin piti tapahtua, mutta nyt on niin lapsen kuin vanhempienkin pahin stressi lauennut ja täällä kotona pyörii huomattavasti iloisempi ja vapautuneempi poika. Se on pääasia ja tiedämme tehneemme oikean päätöksen. (Ja jos joku ihmettelee tähän aikaan koneella istuvaa äitiä/opettajaa niin poika on "välitunnilla" ennen seuraavan aineen alkamista.)
Sitä on ollut itsekin aika väsynyt ja on miettinyt mihin suuntaan meidän elämämme alkaa rullata ja mitä seuraavaksi, mutta asioilla on tapana järjestyä. Loppuviikosta, itse asiassa perjantaina istahdin tietokoneen äärelle, pistin napit korviini ja aukaisin kakkoskässärin hetken tauon jälkeen. Ja se lähti taas liikkeelle ja ti…

Aloittamisen vaikeudesta.

Kuva
Joskus on vaikea aloittaa. Kuten vaikka viiden viikon tauon jälkeen kirjoittaa jotain tänne blogiin. Yritän silti.Oli meillä majapaikoissa nettiyhteyksiäkin käytössä, mutta en jaksanut yksinkertaisesti tehdä mitään ylimääräistä. Olin täysin lomalla selkeästi, kaikesta. Ja on vaikea tarttua taas arkeen. Elää tämän pimeyden keskellä kaiken sen auringon jälkeen. Hankintalistalla on kirkasvalolamppu, on pakko, sillä kynttilät eivät auta kaikkeen vaikka niitä polttaisi kuinka. Ja minähän olen polttanut. On vaikea aloittaa kirjoittamista. Sillä kyse on todellakin aloittamisesta. Olisin voinut kirjoittaa loman aikana kakkoskässärini ensimmäisen version loppuun, olisin todellakin voinut. Mutta kirjoitin viiden viikon aikana vain kymmenen liuskaa. Kun ei vain jaksanut. Ja ennen matkaan lähtöä mietin riittääkö Karamazovien veljien kahdeksisensataa sivua viideksi viikoksi. Voin kertoa että riitti. Luin kolmisenkymmentä. Että joskus se loma tulee tarpeeseen.
Mutta nyt. Pitäisi tottavie aloittaa. …