Vehnätön elämä.

Vehnättömyys. Ei hiilihydraatittomuus tai karppaus. Yksinkertaisesti vehnä pois ruokavaliosta.
Miksi?
Vehnähän ei nyt sinänsä ole mitenkään erityisen ravintorikas raaka-aine, joten sen poistamista ruokavaliosta ei oikeastaan tarvitsisi perustella sen kummemmin.

Itselläni syitä oli kolme:
  • Iho-oireet
  • Turvotus
  • Nivelsäryt
Olen kärsinyt pahoista ihottumista jo pidemmän aikaa. Niin hillitöntä kutinaa ettei toista. Kortisoni auttaa, mutta kuka haluaa rasvata itsensä kortisonilla tai muilla vahvoilla rasvoilla päivittäin? En minä ainakaan.
Turvotus on ollut eniten ehkä ulkonäöllinen syy. Iltaa kohden olen näyttänyt siltä että olisin kuudennella kuukaudella raskaana, enkä edes ole. Ja kyllä sekin kertoo jotain siitä että joku ruokavaliossani ei ole kunnossa, vaikka sinänsä syön melko lailla terveellisesti ja monipuolisesti.
Pahinta on ollut nivelsäryt, sillä niiden kanssa on ollut vaikeinta. Kun pahimmillaan en ole kyennyt pilkkomaan kurkkua paloiksi kun veitsi ei pysynyt kädessä, tai kun purkit eivät aukea, voimat eivät riitä mihinkään. Eikä niissäkään mitään, mutta kun varsinkin käsien nivelissä särky on niin uskomaton, että se haittaa elämää. Tai kun aamuisin sängystä noustessa nilkoissa ja jalkapöydissä oli niin kova ettei meinannut pystyä kävelemään.

Joten kun ystäväni vinkkasi vehnättömyydestä, että se saattaisi helpottaa, olin melkoisen valmis kokeilemaan. Olin valmis kokeilemaan melkein mitä tahansa, jotta olo helpottuisi.

Ja se helpottui. Vehnättömyyden myötä iho-oireet ovat aika pitkälti kadonneet kokonaan. Iltaisin en ole enää tukevasti raskaana ja nivelsäryt ovat olleet huomattavasti lievemmät. Poistuneet eivät ole täysin, mutta huomattavasti helpompaa elämä on nyt kuin aikaisemmin. (Nivelsärkyihin osa syynä voi olla lääkäri epäilemä reuma, jota ei vain ole tutkimuksista huolimatta löydetty...)

Enkä ole pitänyt vehnättömyyttä täysin, sillä kuluneen vuoden aikana on ollut muutamia aikoja, jolloin se joko retkahti takaisin entiseen tai tein tietoisen päätöksen.
Muuttoruljanssi yhdistettynä kaikkeen muuhun stressiin ja mullistuksiin elämässä aiheutti toukokuussa palaamisen vanhaan. Kun kaiken sen keskellä ei vain jaksanut katsoa mitä suuhunsa laittaa, vaikka tietenkin järkevämpää olisi ollut pitää huolta juuri ruokavaliostaan ja omasta hyvinvoinnistaan samalla.
Ja tietoisen päätöksen vehnän syömisestä tein lähtiessämme Uuteen-Seelantiin ja Australiaan. Päätin etten jaksa stressata reissun päällä syömisistäni ja tehdä eri ruokaa minulle ja muille, että jos tuntuu siltä niin syödään makaronia ja muuta. Ja reissun päällä tuli myös kustannuspuoli vastaan. Reissu yllättäen vei rahaa ihan kiitettävästi, niin leipähyllyn edessä en miettinyt kauaakaan nappaanko sieltä mukaan dollarin maksavan jättipaahtispussin vaiko viisi dollaria maksavan pienen pussin hieman tummempaa leipää. Makaroni pelasti useankin päivän ruuan, vaikka pyrimmekin syömään ennen kaikkea perunaa ja riisiä. Mutta kuitenkin.
Ja viiden viikon vehnän syömisen jälkeen oli mukava palata Suomeen ja omaan ruokavalioon. Helpottui olokin kummasti.

Loppupeleissä ilman vehnää eläminen ei ole vaikeaa, ei ainakaan Suomessa, vaikka tarkkana tietenkin saa olla.
Ruisleivissä on yllättävän paljon vehnää, mutta onneksi niitä täysin vehnättömiäkin löytyy. Mutta sitä oppii nopeasti lukemaan tuotteen ainesosat läpi ja löytämään ne omat tuotteet. Ja netissä on sivu toisensa jälkeen vehnättömiä reseptejä ja meillä ainakin on kokattu maukasta vehnätöntä ruokaa. Juuri muutama päivä sitten kalakeiton kaveriksi leivoin rieskoja, ilman vehnää tietenkin ja maistui koko porukalle, myös esikoisen kaverille, joka meille jäi syömään. Ja tuo parempi puoliskoni on kunnostautunut vehnättömässä leipomisessa ja saan aina välillä herkuteltavakseni oikeasti hyviä vehnättömiä piirakoita sun muita.

Ja lasagnelevyt voipi korvata kesäkurpitsasiivuilla, pizzasta tulee tuhtia ja maukasta jauhelihapohjalla, hampurilaisaterian voi tehdä itse, ruisleipä hampurilaisleipänä on hyvää ja täyttävää, spaghetin voi korvata kasviksilla, riisi ja peruna ovat lisäkkeinä pastaa parempia, bataatti ja muut kasvikset oikeasti maukkaampia ja terveellisempiä, salaattia enemmän lautaselle ja mitäs vielä?

Ja tunnustan. Joskus ajatus oikein kermaisesta pastasta patongin tai vehnähöttösämpylän kanssa houkuttelee. Tai oikein herkullinen hampurilainen vehnäleipinen, tai peruspizza tai tai tai. Ja näin jouluna joulutortut ovat ne pahin himoni kohde, mutta enköhän nekin keksi vielä jollain korvata. (Sitä paitsi viikko sitten leivottiin ihan perustorttuja ja söin niitä neljä. Ja olo sen jälkeen oli melkoisen ällö ja turvonnut...).

Mutta satunnaisista mieliteoista huolimatta tämä on niin paljon parempi näin!

Tähän päättyköön vehnättömyys -sarjani ensimmäinen postaus. Ehkäpä havainnollistan syömisiäni vielä yhden päivän ruokien listaamisella...

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Luettua: Joonas Laurila; Juoksijan järki

Retkellä - Ritajärvi