Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on helmikuu, 2014.

Omaa aikaa.

Kuva
Tampereella ja ihan yksin.

Vaikka aamu alkoikin aikaisella herätyksellä, se ei haitannut. Ja vaikka junassa oli pieniä epäselvyyksiä paikkojen suhteen, se ei haitannut. Oli hiljaista, minä olin matkassa yksin, joten kirja esiin ja lukemaan. Laukussa mukana oli Joel Haahtelan Tähtikirkas, lumivalkea, ja sen parissa puolitoistatuntinen Tampereelle menikin hujauksessa.



Ja koska junien aikataulut menivät hassusti saavuin minä kaupunkiin tuntia aikaisemmin kuin piti. Mutta sepä ei haitannutkaan, sillä koska olin matkassa yksin, kävin katsastamassa koulutuspaikan sijainnin ja sitten matkalla bongaamaani kahvilaan. Kahvia kupillinen, kuulokkeet korville ja tietokone pöydälle. Ja teksti kulki niin, että hetken aikaa ajattelin, että kunpa voisin jättää koulutuksen väliin ja suunnata hotellille ja kirjoittaa. Mutta en jättänyt, koska koulutus oli se, joka oli tuonut minut kaupunkiin.

Ensimmäinen koulutuspäivä on siis takanapäin ja klo 16 olin melkoisen väsynyt.
En siksi, että päivä olisi ollut joksee…

Runoperjantai.

Se on taas perjantai ja muutama viikkoa sitten alkaneen perinteeni mukaan tämähän on runoperjantai, perjantai pyhitettynä runoille.
No, pyhitettynä ja pyhitettynä, sillä olen minä pitänyt keskimmäiselle sitä kotikoulua ja lukenut vähän terapiakirjoittamisesta siinä lomassa ja tehnyt kotihommia ja käynyt lasten kanssa kirjastossa ja ja ja.
Mutta romaanikässäriin en ole koskenut ja se kaiketi onkin se pointti.
Ja kirjoitin itselleni viisi sivua muistiinpanoja Sanna Karlströmin kokoelmasta {taivaan mittakaava} ja siitä tiivistelmän löydät lukupäiväkirjani puolelta.

Enkä jotenkin ole osannut tuon intensiivisen kirjoitushetken jälkeen asennoitua kenenkään muun tuotantoon, muut tuntuvat niin laimeilta tuollaisen tunnemyräkän jälkeen.
Siksipä olen lukenut enemmänkin teoriaa ja tarkemmin sanottuna siis tuota Uusi ääni -teosta (jonka ovat toimittaneet Eino Santanen ja Saila Susiluoto ja Otava on sen kustantanut).
Ja olen miettinyt miten hienoa on, että tällä hetkellä runoutta kirjoitetaan ja julkais…

Takaisin ruotuun.

Unelmista on hyvä palautua joskus hyvinkin nopeasti, sillä vaikka edellisestä postauksestani sainkin itse asiassa erittäin kannustavaa palautetta ja keskusteluakin aikaiseksi tuolla Facebookin puolella, niin ei parane jäädä leijumaan. Arki iskee päälle meinaan.
Sillä huomasin, että on pakko alkaa aikatauluttaa (ja en muuten suostu siihen kielitoimiston päätökseen siitä, että alkaa aikatauluttamaan olisi aivan yhtä hyvä vaihtoehto!) näitä tekemisiäni. Sillä homma ei muuten etene sitten yhtään.
Aika karua huomata, että minä, joka koulussa olin se, joka takuuvarmasti palautti tehtävät ajallaan ja mielellään vielä etuajassa, roikotan tällä hetkellä muutaman kurssin suorittamista vain sen vuoksi kun ei oikein ole huvittanut ja mikä pahempaa, kun ei ole tiukkaa aikataulua ja kiirettä.

Minä kun kirjoittaisin vain tuota romaanikässäriäni eteenpäin, puurtaisin sen parissa päivät pitkät ja unohtaisin muun. Mutta se ei oikein taida onnistua. Olen aina jossain välissä kyllä yrittänyt saada tuota ter…

Unelmista...tai ehkä ennemminkin elämisestä.

Kuva
Näyttää jotenkin siltä, että unelmista puhuminen (=kirjoittaminen) on kolahtanut omaksi aiheekseni. Että palaan siihen aina takaisin, kirjoitan yhä uudestaan ja uudestaan.
Sillä unelmia minä olen miettinyt viime päivinä ja elämistä myös, tänään jatkoin ajatuksiani eteenpäin ja hymyilin.

Kannustan aina ihmisiä etsimään unelmiaan, tavoittelemaan niitä, kiipeämään vaikka sinne Kilimanjarolle jos se oikeasti on elämän suurin unelma. Mutta en minä oikeasti elä minkään vaaleanpunaisessa höttöpilvessä tai leiju omien haavemaailmoideni keskellä, vaan elän ihan tavallista arkea, tylsää tavanomaista arkea, jonka ei tietenkään tarvitsisi koskaan olla sellaista.
Minäkin olen kadottanut arjen kauneuden, olen antanut itseni tyytyä harmauteen ja olen myös kadottanut unelmani, mutta löytänyt ne myös jälleen.

Kuluneen puolen vuoden aikana olen pysähtynyt pohtimaan unelmia kolme kertaa. Todellisuudessa varmasti useamminkin, mutta nämä kolme kertaa ovat konkretisoituneet tiettyihin tapahtumiin, hetkiin, jol…

Näissä tunnelmissa.

Kuva
Karjalan kunnailla soi kuulokkeista, siinä tämän päivän tunnelmat.  Tai ei ehkä tunnelmat vaan se, missä tunnelmissa olen romaanikässärin kanssa kulkenut.

Ja vaikka kunnioitan perinteitä ja olen useimmiten sitä mieltä, että vanhassa vara parempi, niin tykkään niin paljon siitä, että perinteitä myös uudistetaan, että jotain tehdään uudella tavalla.
Ehkä se on sitä, että menneisyys ja nykyisyys kohtaavat, uusi ja vanha, perinteet ja uudet tavat.  Eikä mikään ole toista huonompi, erilaisia vain.
Katkonaisen työpäivän katkonaisia ajatuksia. Nyt liedellä porisee siskonmakkarakeitto ja kuopus kävi kuiskaamassa äsken, että äiti sun siskonmakkarakeitto on hyvää. Se ei nyt kuulunut tähän mitenkään, mutta kirjoitinpa ylös kuitenkin. Ja ehkäpä se kertoo tästä arjestani, asioiden lomittumisesta yhteen ja toistensa lomaan. Perhe ja työt, kirjoittaminen ja kotityöt, kaikki siellä missä pitääkin, minun arjessani.
Ja huomenna on uusi päivä ja olen juuri ylittänyt puolenvälin romaanikässärin kanssa. Siitä et…

Runoperjantai.

Kuva
Niinhän sitä suunnittelin, että perjantai menisi runojen merkeissä.
Ja ainakin yritystä on ollut.

Ja vaikka romaanikässäri kuinka houkutteli, en ole sitä avannut. Se on pitänyt lepopäivää ja minä olen hengähtänyt siitä, vaikka se kyllä on pyörinyt ajatuksissani. Niinhän se menee.
Mutta se runoperjantai.
Keskimmäisen kotikoulupäivä oli puoleenpäivään mennessä hoidettu ja kirjastossakin käytiin perjantaiseen tapaamme. Ja sitten ajattelin, että nytpä kotiin keittämään kahvia ja esikoisen leipomaa suklaakakkua lautaselle ja runoja lukemaan.
Ja sitten esikoinen soittaa, että pitäisi tulla hakemaan. Ja hypään autoon ja haen.
Sitten kotona kahvia keittimeen ja se pala kakkua lautaselle. Ja olohuoneessa neljä lasta (kolme omaa ja yksi kaveri) ja peruselämän äänet.
Joten omaisuus makkarin sängylle ja tyynyistä mukava pesä.

Eikä mistään meinaa tulla mitään, sillä omat pojat tappelevat oven takana ja ajatukset harhailevat eikä lukeminen suju, kirjoittaminen vielä vähemmän.
Joskus toivon, että olisi mahd…

Tänään.

Tänään sisäinen liikunnanopettajani sai raahattua kaksi nuorimmaista hiihtämään ja nautin itse samalla harvinaisesta aurinkokylvystä. Voiko helmikuun alussa puhua kevään tunnusta iholla? Sillä siltä se tuntui, aurinko lämmitti ja pikkupakkanen kipristeli vain hieman.

Ja koulupäivä oli keskimmäisen kanssa pulkassa hyvässä tahdissa. Ja minä olen istunut koneen ääressä ja yrittänyt päästä eteenpäin ja olen takunnut muutaman kohdan kanssa ja muuttanut ja miettinyt ja poistanut ja muokannut. Ja yksi kohta jäi edelleen häiritsemään, mutta sen jätän suosiolla seuraavaan kertaan, siihen hetkeen kun olen pirteämpi ja aivoni jaksavat työstää taas.

Jotkut eivät halua puhua tai kirjoittaa keskeneräisistä töistään, pelkäävät sen vievän jotain työn alla olevasta projektista. Mutta minä en jaksa olla taikauskoinen ja kirjoitan siksi. Ja siksi että huvittaa, että se on se mitä juuri tänään olen tehnyt.

Tänään sitten mietin, että mistä ihmeestä olin saanut päähäni, että tämä työn alla oleva romaani jakso…

Pieni elämäntarina...

Tämä hauska kysely on näkynyt useammassakin blogissa ja on sellainen, johon haluan itsekin vastata.
Ideanahan on siis vastata alla oleviin kysymyksiin omasta kirjahyllystä löytyvien kirjojen nimillä.

Aloittakaamme siis.

1. Oletko mies vai nainen?
Nainen ryhmäkuvassa
(Heinrich Böll)

2. Kuvaile itseäsi:
Sinua ei luotu turhaan
(Josh McDowell)

3. Mitä elämä sinulle merkitsee?
Uskollinen kuolemaan asti
(Herbert Schmidt)

4. Kuinka voit?
Rikotusta eheä
(Seppo Jokinen)

5. Kuvaile nykyistä asuinpaikkaasi:
Ikkunat etelään päin
(Alli Walli)

6. Mihin haluaisit matkustaa? 
Siperiankierros
(Olavi Eskola)

7. Kuvaile ystäviäsi: 
Timantteja tomussa
(Joni Eareckson Tada)

8. Mikä on lempivärisi?
Ruskapäiviä
(Hilja Valtonen)

9. Millainen sää on nyt?
Kirkas taivas, jäinen maa
(Eira Pättikangas)

10. Mikä on mielestäsi paras vuorokaudenaika?
Valkeat yöt
((Fedor Dostojevski))

11. Jos elämästäsi tehtäisiin tv-sarja, mikä sen nimi olisi?
Pieni elämäntarina
(Teuvo Pakkala)

12. Millainen on parisuhteesi?
Toinen toisellemme
(Marja-Liisa ja Tapani S…