Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on huhtikuu, 2014.

Mietteitä kahvimukin takaa.

Kuva
Tiesin sen, että viimeisen pisteen jälkeen tulee tyhjyys, tiesin, että olen tuuliajolla kotvasen. Mutta on sitä mennyt jo tovi jos toinenkin.Mutta onneksi on ollut aurinkoa, hyvää seuraa ja niin kuuma että on pitänyt vähentää päälimmäisiä vaatekerroksia pois. On ollut hiljaista, mutta myös talo täynnä elämää. Ja on ollut aikaa soitella kitaraa, siivota perusteellisesti, polkea pyörällä kauppaan ostamaan jäätelöä. Ja tämä haahuilu paikasta toiseen on tehnyt hyvää, olen ehkä tarvinnut sen kaiken epämääräisen vanumisen sinne ja tänne. Ja sitten minä olen unohtanut kutsua vieraita kuopuksen 6v-synttäreille ja yritän kutsua heitä nyt. Sellainen äiti minä olen, unohdan paljon, mutta toivottavasti osaan antaa vastapainoksi jotain muuta.

Kuvista voisi ainakin päätellä, että olen juonut paljon kahvia. Ja niin kai olenkin. Olen nauttinut siitä, että elämä on päässyt laajenemaan ulkosalle ja mukanani on aina joko kirja tai muistikirja tai runokokoelmani, jota olen nyt yrittänyt työstää kun olen pää…

Olen...

Kuva
Juuri nyt olen tuuliajolla. Romaanikässäri ei enää ole sormieni alla ja minä vaellan huoneesta toiseen, mietin mitä tekisin. Enkä tee oikeastaan mitään.
Vaikka oikeasti ehkä kuitenkin teen.

Kuluneiden päivien aikana olen
...soittanut kitaraa.
...repinyt tulevan olohuoneen lattiasta kaksi muovimattoa ja yhden kerroksen levyjä.
...juonut kahvia pihaportailla.
...retkeillyt parinkymmenen kilometrin päähän Karkkuun ja kiivennyt Pirunvuorelle.
...juonut kahvia myös siellä kukkulan laella ja ihaillut maisemia.
...istunut pihaportailla nauttimassa auringosta.

Ja vaikka kuvia ei ole tämän enempäää, niin pääsiäisen aikaan piipahdin Etelä-Suomessa, näin sukulaisia ja ystäviä, sain appiukon ja anopin kylään, olen pessyt pyykkiä, laittanut ruokaa, lenkkeillyt, kuopsutellut kukkapenkkejä ja mitäs vielä.

Tänään olen lähettänyt terapeuttisen kirjoittamisen kurssin tehtävät eteenpäin ja avannut pitkästä aikaa runokokoelmani materiaalin eteeni. Juuri nyt en saanut siitä kiinni, mutta ehkä huomenna saan. Tänään…

Viimeinen piste.

Kuva
Se olisi siinä. Viimeinen piste ja pakki aika pitkälti tyhjä.
Tämän viikon olen kulkenut kuin sumussa, pää ja ajatukseni jossain aivan muualla. Arjessani kiinni, mutta en sitten ehkä kuitenkaan. Ja olen kirjoittanut valtavalla vimmalla, kirjoittanut kirjaimen ja sanan toisensa jälkeen.
Tuntuu, että edeltäneet kaksi kuukautta olen ollut jossain muualla, kirjoittanut ja pakannut, muuttanut, purkanut ja kirjoittanut. Ollut epäsosiaalinen, ollut väsynyt ja ollut pihalla kuin lumiukko. Enkä tiedä kuinka moni lähipiiristäni on loukkaantunut epäsosiaalisuudestani, siitä että unohdan kaiken, en ole osannut olla niin kuin olisi ehkä pitänyt.
Ensimmäistä kertaa se oli tällaista, niin syvä prosessi. Ja nyt se on onneksi valmis ja minä lähden ulos. Aurinko paistaa ja on lämmin ja ajattelin istua pihalla, kuunnella lintujen laulua ja katsella mullan alta nousevia versoja.
Aion myös nauttia siitä tyhjyyden tunteesta joka pitkän prosessin jälkeen tulee, siitä että juuri nyt olen kirjoittanut viimeisen pis…

Päiväni kuvina.

Kuva
Pitkien kirjoitusrupeamien vuoksi pääkoppa lyö hieman tyhjää blogiin kirjoittamisen suhteen. Mutta koska on hirveän mukavaa (ainakin omasta mielestäni) että blogi päivittyy, niin päätin toteuttaa päiväni kuvina -postauksen. Se on helppoa kuvailla kun kulkee puhelin mukana joka tapauksessa. Kunhan sen vain kehtaa kaivaa esiin ja napsia niitä kuvia...

Mutta pitemmittä puheitta. Tervetuloa matkalle minun päivääni! Ja kyseessä on itse asiassa eilinen päivä, koska en sitten jaksanut enää illalla istahtaa koneelle blogia päivittämään...

Aamuni alkoi herätyksellä kello kuusi, mutta en omaa pärsääni jaksa joka välissä kuvata, joten sellaista aamunaamaa täällä ei nyt näy. Eikä näy aamun ensimmäistä kahvikupillista, tai sitä että lähetin pojat kouluun ja hoidin aamuyöstä pestyt pyykit narulle (yösähkö, pyykkikone kellarissa ja koneessa mahdollisuus ajastukseen...). Mutta siitä eteenpäin sitten kuvia jo löytyykin.


Aamulla kävin lenkillä. Kilometrejä kertyi kolme ja puoli mikä oli ihan mukava aamun …

Takaisin sorvin ääreen...

Kuva
Ensimmäinen työpäivä uudessa työhuoneessani. Ja hei, tästä kuvakulmasta ja tällä rajauksella näyttää aikasta kodilkkaalta ja inspiroivalta. Ja ihan sellaiselta paikalta, joka on niin minunnäköiseni.
Ja aamun pyykkipuuhien jälkeen otin tuon kuvassa näkyvän maton kainalooni (oli väliaikaisesti keittiön lattialla) ja avasin tietokoneen. Avasin kakkoskässärin tiedoston ja jatkoin siitä mihin viimeksi jäin.
Puuhella on lämmittänyt mukavasti takavasemmalta ja välillä olen kävellyt keittiöön, valmistanut lounaan itselleni ja kotityöläismiehelleni sekä kuopukselle, joka viettelee päiviään kotosalla ensi syksyyn saakka.
Ja niin rakas kuin tämä kakkoskässäri minulle onkin, niin jotenkin odotan jo, että nämä loput 74 liuskaa tulisi oikoluettua ja muokattua jouhevasti ja minä saisin vihdoin ja viimein tämän käsikirjoituksen käsistäni. Tämän parissa olen kuluttanut aikaani jo kaksi vuotta ja se on vaatinut paljon. Ja jokin osa minussa haluaisi päästä jo eteenpäin, kohti jotain uutta.



Ja sitten on tämä…

Muuton jälkeen...

Kuva
Vielä en taivu kovinkaan syvällisiin teksteihin, mutta koska en jaksa enää blogin pitkää hiljaiseloa, haluan päivittää kuulumisia edes puhelimella otettujen epämääräisten kuvien muodossa. Että muutto on ohi ja hengissä ollaan. Kaaoksen keskellä kylläkin, mutta vähän kerrallaan tämä tästä järjestyy. Tietty tuo olohuoneen täysin kesken oleva remppa häiritsee eloa hieman...


Oikeasti en ole paljoakaan paikallani istunut, mutta koko päivän kun on raahannut laatikoita ja jätesäkkejä huoneesta toiseen, tyhjentänyt ja pistänyt paikoilleen, niin iltapäivästä väsymys on vain ylivoimainen. Olen onneksi saanut raivattua tuonne meidän tulevaan makuuhuoneeseen reitin nojatuolille, joten iltapäivästä olen istunut ikkunan ääressä, nostanut jalat rahin päälle ja nukkunut. Ja mikä tärkeintä, meillä on kirjastokortit. Tärkeimmät asiat ensin; maanantaina poikien päästyä koulusta suuntasimme kirjastoon. Mitä siitä että laatikoita pitäisi tyhjentää ja paikkoja järjestellä...




Kaaos, sitä se kai enimmäseen on. V…