Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on kesäkuu, 2014.

Tyrvään kirkko.

Kuva
En halua jättää tätä kirkkopostausta odottamaan hamaan tulevaisuuteen, joten ajastin sen tälle päivälle, kun itse olen tutkimassa jo seuraavaa kaupunkia (ja kirkkoa?).
Eli saanko esitellä: Tyrvään kirkko, Vammalan keskustassa.

Sastamalassa on yhteensä yksitoista kirkkoa ja olemme ajatelleen käydä ne kaikki läpi tämän kesän aikana, valokuvaamassa ja ihan vain tutustumassa. Eilen mies oli asioilla tuolla Vammalan keskustassa, joten minä suuntasin siksi aikaa katsomaan Tyrvään kirkkoa. Kirkko on kuitenkin tuossa ihan lähellä ja tulemme varmasti käymään siellä vielä uudemmankin kerran, kunnon kameran ja koko perheen voimin siis. Eilen halusin kuitenkin edes piipahtaa kirkolla, ja sen myös tein.

Tyrvään kirkko on Sastamalan pääkirkko ja sen suunnitteli Turun kaupunginarkkitehti P.J. Gylich. Tyrvään kirkko valmistui vuonna 1855 ja oli Suomen ensimmäinen kaksitorninen kirkko. Toisaalta vieläkään niitä ei ole kuin kaksi, toinen on Johanneksenkirkko Helsingissä.

Tyrvään kirkko sijaitsee aivan vammask…

Kesäisiä päiviä.

Kuva
Huomaan blogin elelleen hieman hiljaiseloa. Miehellä alkoi maanantaina neljän viikon kesäloma, joten päivät ovat menneet rennon oleskelun merkeissä. Aamuisin olemme nukkuneet pitkään, säiden antaessa myöden olleet ulkosalla niin paljon kuin mahdollista. Minä olen uurastanut kasvimaan ja kukkaistutusten parissa, mies taas kaivanut talon seinustalta ruusupuskaa ylös, juuria myöten. Mutta on sitä onneksi päiviin mahtunut muutakin. Eilen kyläilimme Tampereella kaverin perheen luona, tänään kahvittelimme talomme entisen omistajan luona (pensassahakauppoja tehdessämme) ja lauantaina olisi taas yksi kyläpaikka tiedossa. Emme pistä pahaksemme ;)

Huomaan, etten ole jaksanut miettiä itsekään töitä niin aktiivisesti kuin aikaisemmin. Olen antanut itselleni luvan levätä ja rentoutua ja se näkyykin lukupäiväkirjassani, ja pelkästään tämän viikon aikana olen kirjannut sinne useammankin kirjan. Mutta joskus sitä pitää vain osata olla, hellittää hieman, varsinkin kun mitään akuutteja työjuttuja ei ole …

Onko lasini puoliksi täynnä vai puoliksi tyhjä?

Kuva
Kaikki on omasta asenteesta kiinni, niinhän olen tainnut muutamaan otteeseen itsekin sanoa ja kirjoittaa täällä blogissakin.
Mutta entä sitten käytännössä?
Kun miehellä alkoi neljän viikon kesäloma ja ulkona ei ole edes kymmentä astetta lämmintä ja vettä on satanut kutakuinkin taukoamatta lauantaista lähtien. Että onko se lasi puoliksi täynnä edelleen vai näyttääkö vähitellen jo puoliksi tyhjältä?
Olisi helppoa jos olisi ylimääräistä rahaa. Sen kun lentäisi jonnekin kauemmas lämpöä ja aurinkoa hakemaan. Tai maksaisi kylpyläloman tai jonkun muun vastaavan. Mutta viisihenkiselle perheelle se(kään) ei ole kovinkaan halpaa puuhaa.
Että miltä se lasi näyttää nyt?

Haluan silti ajatella, että minun lasini on puoliksi täynnä. Että sataa kyllä, mutta ainakaan ei tarvitse huolehtia kukkien kastelusta, eikä pelätä palavansa auringossa (hyvästi myös melanooman uhka). Sadepäivät voi hyvällä omallatunnolla käyttää remontointiin kun ulkonakaan ei ihan hirveästi houkuta olla.
Lauantaina saattoi olla pieni …

Työntekoa vai kuvitelmaa työnteosta?

Kuva
Ongelmansa kullakin. Mutta olen tänään siis miettinyt, että onko tämän työntekoa ollenkaan. Instagramiin on niin hauska postailla kuvia nimellä normityöpäivä ja kuva on pihalta kahvitermarin ja kirjapinon kanssa tai muuta vastaavaa. Mutta pään sisällä se juttu ei olekaan ihan niin helppo kuitenkaan.
En tiedä miksi se on niin hankalaa minulle itselleni. Sanoa kysyjälle, että kirjoitan työkseni. Vaikka itse asiassa teen muutakin, opetan myös (syksystä lähtien). Että kai ajattelen, että sitä pitäisi tehdä työkseen jotain enemmän normaalia, jotain tavanomaista. Ja samaan hengenvetoon kysyn itseltäni että miksi ihmeessä.
En tiedä ajattelenko, että työstä pitäisi tulla selkeä tulos? Pitäisi olla uskomattoman tehokas ja ahkera? Saada jotain aikaan? Sillä tänään olen istunut aamupäivän nojatuolissa ja lukenut runoja ja istagramia tai ei, niin se on loppujen lopuksi juuri se normityöpäivä, kun valmistelen syksyn runokurssia. Pakkohan opettajan on niitä runoja etsiä kurssia varten ja miten niitä löy…

Eteistä...

Kuva
Ihan alkuun pahoittelut epämääräisistä kuvista, mutta räpsin kuvat nopeasti puhelimella. Aluksi oli ihan vain hoppu päästä työhön kiinni ja sitten tajusin, että perhe kaipaisi ehkä pian ruokaakin...
Mutta eiköhän näistä näe muutosta kuitenkin!

Tästä lähdettiin...

Sinänsähän tuo seinälevy on ihan siisti, mutta ei ehkä ihan meidän juttu.

Ja yksi seinä tehtynä. Helppoa kuin heinänteko ja vanhat paneelit uskomattoman hyvässä kunnossa...

Vanha paneeli on kyllä kaunista! Voipi olla, että maalataan valkoiseksi, kyseessä kun on pieni ja pimeä eteisen tuulikaappi. Mutta sen näkee myöhemmin...
Ei muuta tällä kertaa.


Uusia tuttavuuksia ja vanhoja ajatuksia...

Kuva
Joskus arjen keskellä on juhlaa se, että saa kaivaa kauniit kulhot kaapista ja kattaa pientä syötävää kylään tulijoille. Tai se, että saa tutustua uusiin ihmisiin, voi laajentaa elämänpiiriään taas himpun verran enemmän kodin seinien ulkopuolelle. Ja joskus sitä tarvitsee kylään tulijoita, jotta saa siivotuksi. Oli mukava huomata, että osaa olla myös tehokas, että saan siistiä pienessäkin ajassa. Ja kuinka mukavaa se taas onkaan kun pöydillä ei loju turhia tavaroita, vaan on siistiä, tai ainakin siistimpää kuin normaalisti. Ja toisten silmin sitä näkee oman kotinsakin taas uusin silmin. Että hei, täällähän on ihan kaunista paikkapaikoin ja mahdollisuuksia vaikka mihin. Niin kuin onkin. Arki vaan on vienyt mehut ensimmäisten kuukausien aikana, mutta nyt. Nyt on remppasormia alkanut syyhytä ja edistystäkin on tapahtunut.

Ja joskus suunnitelmiin tulee muutoksia. Kuten nyt vaikka juhannukseen. Oli tarkoitus viettää juhannus kuten aikaisemminkin, mutta koleat säät ja mies joka yskii juuri nyt…

Päivä Tampereella.

Kuva
On sitten taas päivät vierähtäneet edellisestä kirjoittelusta. Useampana iltana olen miettinyt että pitäisi kirjoitella jotain ja että siitä ja siitä pitäisi ehtiä kirjoittamaan, mutta päivissä on riittänyt hulinaa sen verran, että kerrankin oikea elämä on vienyt voiton muusta ;)

Mutta asiaan.




Viime viikon tiistaina olimme Tampereella. Suunnitelmiin tuli muutos kesken kaiken ja Särkänniemipäivä muuttui päiväksi kaupungilla, mutta joskus käy näin ja kyse on ennen kaikkea siitä miten muutoksiin asennoituu itse. Joko päivä on pilalla tai sitten voi ottaa muutoksen mahdollisuutena jollekin muulle.
Me valitsimme jälkimmäisen.

Pojat olivat toukokuussa koulun kevätretkellä Tampereen Vapriikissa ja ehdottivat sinne menoa huvipuistopäivän siirtyessä eteenpäin. Ja sinne me myös suuntasimme.
Ja kyllä kannatti.
Aikaa museossa saimme kulumaan kolmisen tuntia ja pidempäänkin olisimme vielä voineet olla. Pojat tykkäsivät jääkiekkomuseosta ja innovaatio-osastosta, minä taas eniten 1918 -näyttelystä. Ja oli…

Vuosi lisää...

Kuva
Tänään on ollut se päivä kun mittariin on tullut yksi vuosi lisää. Kolmekymmentäkaksi eikä kriisiä. Itse asiassa odotan nelikymppisiäni, silloin odotan olevani aikuinen, seesteinen ja mitäs vielä.

Joinain vuosina minulla on ollut taipumusta nostalgisuuteen. Olen miettinyt menneitä vuosia ja elämässäni tapahtuneita asioita. Jonkinlaista tilinpäätöstä tai itsetutkiskelua ja usein sille on ollut tilaustakin. 

Mutta tänään ei ole ollut yhtään sellainen olo.
Ehkä minusta on tullut yhtäkkiseltään se seesteinen aikuinen tai jotain. Tai sitten olen harrastanut viimeaikoina itsetutkiskelua jo muutenkin, ettei tänään ollut sellaiselle edes tilausta.



Tänään olen sen sijaan saanut lahjan ja lasten itse tekemät kortit sänkyyn (nukuin melkein puoli kymmeneen!) ja jostain kummasta tuo parempi puoliskoni tietää suurimman heikkoiteni ja nyt on taas uusi muistikirja/päiväkirja odottamassa täyttymistään.

Ja sitten olen aika pitkälti viettänyt aikaani tuolla puutarhan puolella. Olen kitkenyt mansikkamaan kunt…

Minä taiteessa...

Ateneumissa käynti herätti ajatuksia. Tai ei ehkä se käynti itsessään, vaan näyttely tietenkin. Tove Jansson ja hänen taiteilijanuransa.

Näyttelyssä kerrottiin, että Tove teki taidetta ennen kaikkea itsestään ja omasta elämästään. Ja tuo tieto antoi minulle perspektiiviä katsoa Janssonin teoksia, piirtää omanlaistani janaa hänen elämästään. Sillä kirjoitin muistikirjaani omia ajatuksiani, tulkintojani Janssonin elämänvaiheista sellaisena kuin se avautui minulle maalauksista. Seuraavana aionkin varata kirjastosta Tuula Karjalaisen kirjoittaman kirjan Tovesta, Tee työtä ja rakasta, tietenkin mielenkiinnosta, joka näyttelyssä heräsi, mutta myös ihan vain sen vuoksi, että saisin tietää kuinka lähellä tai kaukana omat tulkintani ovat totuudesta.

Tämä tulkintajuttu ei kylläkään ollut se, josta lähdin kirjoittamaan, vaan tuo omaelämäkerrallisuus. Siis se, että Tove ihan rehellisesti kertoi taiteensa kertovan hyvin paljon itsestään, hän ei yrittänytkään peittää sitä.
Jotkut taiteilijat tekevät t…

Matka jatkuu (eli Omaa aikaa IV)

Kuva
Eilinen kului tien päällä, tai tarkemmin ehkä raiteilla. Aamulla olin ylhäällä reippaasti jo ennen kuutta, join kahvini ja pakkasin loput tavarani. Ja raahasin kapsäkkini metroasemalle, luin metrossa kirjaa niin että meinasin ajaa Rautatieaseman ohi, löysin junani ja paikkani. Parempi puoliskoni oli onnistunut valitsemaan minulle hyvän paikan, sillä yläkerrassa meitä oli Helsinki-Tampere -välillä koko aikana kolme matkustajaa. Joten kirjoittelin kässäriä eteenpäin luvun verran ja on itse asiassa hieman vaikeaa vielä tottua siihen, että tekstin tyylistä johtuen tämä etenee hitaasti, huomattavasti hitaammin kuin kaksi aikaisempaa. 1,5 tuntia ja yksi luku, mutta pääasia että etenee.
Vaihto Tampereella oli idioottivarma, ohikaan ei päässyt ajamaan kun Tampere sattui olemaan junan päätepysäkki. Keuruun junankin lähtöraide kuulutettiin jo edeltävässä junassa, joten ei ollut ongelmaa löytää oikeaan junaan. Taajamajuna olikin sitten hiukkasen täydempi (ja kuumempi), mutta matka eteni musiikkia…

Omaa aikaa III

Kuva
Eilen oli mukava tuntea itsensä niin sivistyneeksi ja jotenkin, hmmm, kultturelliksi. Tänään ohjelmassa olikin sitten jotain aivan muuta. Mutta kuka sitä nyt jaksaisi aina niin sivistynyt ollakaan. Joten ohjelmassa ei ole syvällisiä pohdintoja taiteesta tai kirjoittamisesta tai mistään. Kaikkea muuta. Ihan vain loistokuvia arjesta ja kun kerrankin on aikaa tehdä kaikkea mitä huvittaa, niin olkaapas hyvä, mielenkiintoinen sepustus päivästäni...
Tänään olen istunut muutaman tunnin kirjastossa, jossa oli tuskallisen kuuma lukusali. Mutta kirjoitin kolmoskässäriä luvun verran eteenpäin. Ja aloittelin uutta blogipostausta, joka jäi kylläkin kesken. Mutta haluan kirjoittaa sen rauhassa ja ajatuksen kanssa valmiiksi.
Ja vietin tunnin verran kauneushoitolassa (kun joku oli unohtanut käyttää vuosi sitten syntymäpäivälahjaksi saamansa lahjakortin ja se oli vähän niin kuin umpeutumassa...) ja mietin, että ehkä sitä joskus pitää hemmotellakin itseään. Ja nyt oli aika lailla pakko kun oli tuo lahjak…

Omaa aikaa II

Kuva
Niin. Mistä aloittaisin?
Rauhallisen ja hiljaisen aamun jälkeen olin valmis lähtöön. Lähdin vanhoilta kotikulmilta (kahdentoista vuoden takaa!), istuin metrossa ja kotikylän hiljaisen ja leppoisan elämänrytmin jälkeen nautin hälinästä ympärilläni, siitä, että  minulla oli aikaa istua ja katsella muita matkustajia, hymyilin muille, unohdin että olen Helsingissä enkä kotona...
Ja Helsingissä, siellä katselin vain hetken aikaa kaikkea. Vaikka en oikeasti muuttaisi nykyiseltä kotipaikkakunnaltani mihinkään, ja vaikka en vaihtaisi aamukahvia omilla kotiportailla mihinkään, saati kaunista jokeamme, riippusiltaamme, hiljaisuutta ja luonnon läheisyyttä myöskään, niin joskus sitä kaipaa suuremman kaupungin sykettä. Ja sitä eilen sain.

Ja sain seurakseni rakkaan ystäväni, jonka kanssa kävelimme pienessä vesisateessa lounaalle ja Tokyo55 saa kyllä meiltä kehuja, ainakin lounas oli erittäin hyvä ja sushirullatki pysyivät puikoilla välillä huonommin ja välillä paremmin.
Mutta seura oli tärkeintä ja et…

Omaa aikaa...

Kuva
Kun monen mutkan ja sattumuksen kautta on yhtäkkiä muutama vapaapäivä ja aikaa olla vain itsekseen, on aika vaikeaa keksiä mitä tekisi. Ja sitten ei kuitenkaan. Tänään suuntaan Helsingin keskustaan, nautin oman pienen kotikylän jälkeen ison kaupungin hälinästä ja elämästä. Käyn hoitamassa muutaman asian ja sitten suuntaankin Ateneumiin ja aika varmasti myös johonkin kirjastoon tietokoneen kanssa istumaan. Shoppailuja en ajatellut paljoakaan harrastella, sillä sitä hillitsee hieman tieto siitä, että olen matkassa ilman omaa autoa ja minun pitää jaksaa raahata kapsäkkini seuraavaan määränpäähäni julkisia kulkuvälineitä käyttäen. Vielä ei ole varmaa onko seuraava etappi koti vai Keski-Suomi, mutta se selvinnee vielä jossain vaiheessa matkaa. Lapsia on jo ikävä, mutta toisaalta, oma aika tuli tarpeeseen. Hiljaisuus, omat ajatukset ja liikkuminen sen mukaan mitä itse haluan, ovat ehkä tällä hetkellä se mitä olen kaivannut. Ja yritän unohtaa syyllisyyden, äidtkin tarvitsevat joskus pientä loma…