Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on lokakuu, 2014.

Hyvästi lokakuu, tervetuloa marraskuu!

Kuva
Lokakuussa
...piipahdin siskon luona Keuruulla ja leikkautin hiukseni.
...tehtiin koko perheen retki Otamukselle.
...olen nauttinut syksyn kauneudesta ja lehdistä. Ja haravoinut.
...olen lämmittänyt puuhelloja enemmän tai vähemmän.
...olin kirjailijavierailulla Huittisten kirjastolla.
...tuunasin työhuoneeni vanhasta allaskaapista meille säilytystilan polttopuille.
...silitellyt meidän kissavauvaa.
...olen rämpinyt ties missä ryteiköissä ja ihaillut tuota meidän vanhaa voimalaitosta.
...sain kuin sainkin aikaiseksi käydä silmälääkärillä ja hankit uudet silmälasit. Itse asiassa kahdet.

Tämän lisäksi
...perustin oman yrityksen.
...olen perustanut myös bändin.
...olen polttanut taas kynttilöitä.
...teksti on taas alkanut kulkea ja minä siis kirjoitan kuin hullu.
...olen lukenut todella, todella vähän.
...olin kahdessa koulutuksessa.
...minusta julkaistiin yksi lehtijuttu ja tehtiin haastattelu toiseen lehteen.
...olen lenkkeillyt liian vähän.
...olen alkanut suunnitella remontin jatkami…

Arjen keskeltä.

Kuva
Blogin puolella on ollut taas hieman hiljaisempaa, mutta kummasti arki vie mukanaan. Kuten vaikka se, että eilinen päivä meni pyykkikoneen ympärillä, tuo kun meni ja hajosi, ja oli pakko lähteä uutta ostamaan, tai tänään silmälasienhakureissu aamun haravoinnin jälkeen. Tai ihan vain se seikka, että pitkästä aikaa teksti romaanin suhteen kulkee ja minä siis kirjoitan. Kannattaa joskus selkeästi puhua julkisesti että on jumissa, sillä syntyipä sitten palava halu päästä taas eteenpäin. Eli kirjoitan. Teksti kulkee, etenee. Olen innoissani. Joten blogin puolella tekstien osuus onkin sitten taas ollut hiljaisempi. Siksipä tänäänkin vain muutava kuva ja mietelmä, jotka ovat minua kannustaneet eteenpäin...


(Lukupäiväkirjaan) Suvi Ahola ja Satu Koskimies (Toim.); Uuden Kuun ja Vihervaaran tytöt

Lukupäiväkirjaani seuranneet ovat varmasti huomanneet, että olen lukenut tänä vuonna, varsinkin kesän aikana, hyvin paljon nk. tyttökirjallisuutta. Olen palannut Runotyttöön, Anna-kirjoihin, Lotta-sarjaan...ja olisikohan vielä jotain muuta? Tabletilla on e-kirjana Little Women, mutta englanniksi lukeminen käy hieman hitaasti, toisaalta Pikku naisia on tullut luettua suomeksi lukemattomia kertoja. Kai muistat Uuden Kuun runotytön Emilia Byrd Sarrin ja Vihervaaran punatukan Anna Shirleyn? Mutta kun loppukesästä tai alkusyksystä, en nyt itse asiassa enää edes muista, löysin kirjastosta Suvi Aholan ja Satu Koskimiehen toimittaman kirjan Uuden Kuun ja Vihervaaran tytöt - Lucy M. Montgomeryn Runotyttö- ja Anna-kirjast suomalaisten naislukijoiden suosikkeina, oli minun se pakko lainata. Kirjastovirkailijalle nauroin lainaamieni kirjojen pinoa, juuri tuo melkein 400-sivuinen opus plus muutama Anna-kirja lisää...
Monelle suomalaiselle tytölle ja naiselle Anna ja Emilia ovat olleet kuin luottoyst…

Motivation Monday.

Kuva
Hyvää alkanutta viikkoa juuri sinulle!

(Pitkään mietin, että pitäisikö minun suomalaisena kirjoittamisen ammattilaisena välttää englanninkielistä otsikkoa. Eikö tavoitteenani tietyllä tavalla pitäisi olla hyvän suomen kielen ylläpitäminen. Mutta toisaalta, jos otsikon suomenkielinen vastine on Motivaatiomaanantai, niin jotenkin vain päädyn tuohon englanninkieliseen...)

Retkellä - Pirunvuori

Kuva
Olemme innokkaita retkeilijöitä ja tasaisin väliajoin pakkaamme reppuihin eväitä, kameran ja muistikirjat, pukeudumme säänmukaisiin vaatteisiin ja suuntaamme tutkimaan jotain meille uutta retkeilykohdetta. Muutettuamme tänne Sastamalaan meille avautui tietenkin aivan uusi maailma, onhan täällä lähiympäristössä näitä meille vielä tuntemattomia retkeilykohteita vaikka kuinka paljon
Ensimmäisenä kohteena meillä oli Pirunvuori Karkussa, aivan Ellivuoren laskettelukeskuksen kupeessa. Siellä olemme käyneet jo kerran jos toisenkin, ja tämän postauksen kuvat ovatkin viimeisimmältä retkeltämme syyskuussa.
Paikan historiasta hieman: Karkku ja Pirunvuoren maisemat ovat olleet suosittuja matkakohteita jo 1800-luvun puolivälistä, kun Pirunvuorelle alettiin tehdä veneretkiä. Seutu on tunnettu ainutlaatuisesta ja luonnonkauniista, sekä monipuolisesta maaseudusta, että maisemistaan. 1905 Pirunvuoren laelle rakennettiin näkötorni, josta avautuivat kansallismaiseman omaavat näköalat alhaalla siintävään…

(Lukupäiväkirjaan) Nicky Cruz; Sydän tulessa

Kirja on ollut luettuna pöydällä jo tovin, välillä kirjoista kirjoittaminen vain meinaa jäädä tekemättä. Mutta nyt yritän taas saada kirjapinoa pienemmäksi, joten on aika myös tarttua itseään niskasta kiinni ja kirjoittaa.

Koen itse asiassa hieman hankalaksi kirjoittaa "arvostelua" hengellisestä kirjasta, joka ei ole kaunokirjallinen romaani vaan enemmänkin opetuskirjallisuutta ja omaan elämään pohjautuvaa kerrontaa. En siis pääse pohtimaan juonenkäänteitä tai kirjailijan kieltä, sillä sellaisia ei ole.

Mutta ei se silti tarkoita sitä, etteikö kirjasta olisi kirjoitettavaa. Päinvastoin. Ne ajatukset vain pitäisi saada jollain tavalla jäsentymään.
Nicky Cruz ei kaihda voimallisia ilmaisuja sen enempää kuvaillessaan omaa legendaarista juokse, poika, juokse -elämänmatkaansa New Yorkin huumejengistä maailmanlaajaan palvelutehtäväänsä kuin haastaessaan sinua totiseen kristillisyyteen.  Nicky Cruzin tarina nousi esiin Juokse poika, juokse -kirjan kautta, joka ilmestyi ensimmäisen k…

Lauttakylä-lehdestä löytyi hän.

Kuva
Keskiviikkona ilmestyneessä Lauttakylä-lehdessä oli sivun juttu allekirjoittaneesta. Skannasin jutun koneelle ja toivon, että nuo kuvat suurenevat klikatessa sen verran suuremmaksi, että pääsette jutun halutessanne lukemaan.
Mielenkiintoista tässä oli se, että toimittaja keräsi materiaalin juttuun kirjastovierailultani muutaman viikon takaa. Puhuin sujuvasti 45 minuuttia yksin ja sen pohjalta syntyi alla oleva juttu. (Kummasti toimittajan läsnäolo paikalla sai miettimään, mitä haluan kertoa ja mitä en ;) )




Tuntuu, että kulunut viiko on mennyt hurjaa vauhtia. On taas viikonloppu. Meillä on suunnitelmissa viettää huomenna aikaa pihatöissä, jos vain saamme raahattua itsemme tuon järkyttävän tuulen keskelle. Mutta lehtiä pitäisi haravoida ja pihaa muutenkin siistiä.
Aamuyöstä heräsin mukavasti tekstiviestiin, joka kertoi sähkökatkoksesta. Virittelin kissan avustuksella yläkerran portaisiin led-kynttilöitä yölampun ollessa sattuneesta syystä pimeänä. Aamulla kello herätti puoli seitsemän j…

Aikataulut ja luovuus. Ystäviä vai vihollisia?

Ehkä hieman liian juhlallinen tai mahtipontinen otsikko tällä kirjoituksella, mutta annettakoon se anteeksi. Mutta kertoo hyvin niistä ajatuksista, joita tänään olen pyöritellyt.

Työskentelen luovuuden parissa, oma työni eli kaunokirjallinen kirjoittaminen on luovaa työtä, ja toisaalta taas osa työtäni on kannustaa myös muita luovuuteen. Voisi siis kuvitella, että työpäiväni ovat yhtä luovuuden virrassa kellumista, tai mitä mielikuvaa siitä nyt haluaakaan käyttää.

No, ei kuitenkaan ole.

Sitä usein sanotaan, että liika suunnitteleminen ja aikatauluttaminen tappaa luovuuden. Että rutiinit tappavat luovuuden. Se ei kuitenkaan ole koko totuus, vaikka riski luovuuden tukahtumiseen kuitenkin aina on olemassa.

Olisihan se itse asiassa mukavaa jos voisi kaikki päivät haahuilla täällä kotona, "olla luova", tehdä sitä mikä juuri sillä hetkellä tuntuu parhaalta. Mikäs siinä jos silti saa kaikki tarvittavat hommat tehtyä ja muu elämä antaa sille myöden.

Kaikilla se ei kuitenkaan mene ni…

Ajatuksen voimalla.

Kuva
Se kuva, jonka sitkeästi säilytämme itsestämme,  määrää loppujen lopuksi sen mikä meistä tulee. (Maxwell Maltz)
Yllä oleva ajatus on itse asiassa todella voimakas, ja hyvin provosoiva myös. Ensimmäinen ajatukseni oli, ettei nyt ehkä kuitenkaan ihan noin, mutta miten kävikään kun pysähdyin pohtimaan tuota ajatusta hetkeksi aikaa?

Siinä taitaa sittenkin olla aika paljon totta mukana.

Mietinpä meinaan kuinka paljon me ihmiset raahaamme mukanamme vanhaa. Sitä millaisia olemme joskus olleet, tai millaisia muut ovat määritelleet meidän olevan. Joskus pidämme niistä niin tiukasti kiinni, ettei mikään muutos ole mahdollinen...ja tadaa, näin se loppujen lopuksi määrää sen mitä meistä tulee.

Jos toistan itselleni päivä toisensa jälkeen, että olen liian epäsosiaalinen, epäonnistun kaikessa tai ettei minusta ole mihinkään, alan vähitellen uskoa näitä väittämiä. Uskon niitä, vaikka itse asiassa tiedän etteivät ne edes ole totta. Eivätkä nuo uskomukset ainakaan mahdollista muutosta.

Tietenkin kannamm…

Ajatuksia uuteen viikkoon!

Se, että emme uskalla, ei johdu siitä, että asiat ovat vaikeita. Asiat ovat vaikeita siksi, että emme uskalla.
(Seneca)

Väheksyin kirjoittamistani kun ajattelin, että kaikki ovat sanoneet kaiken. Tartuin kynääni kun huomasin etten minä ole sanonut kaikkea.
(Solveig Hiltunen, Kaikki mahtuu käsilaukkuun)

Töitä, lomailua ja kurkistus eteiseen.

Kuva
Viikko on mennyt niin hurjaa vauhtia ettei mukana ole meinannut pysyä. Osasyynä varmasti on se, että lapset ovat olleet syyslomalla kuluneen viikon ja se on rytmittänyt arkea heti aivan eri tavalla.
Mutta niin. Kirjastovierailu viikko sitten meni mukavasti. Paikalla oli yllättävän paljon kuuntelijoita, puhuin sujuvasti kolme varttia yksin ja sen jälkeiset parikymmentä minuuttia vastailin vielä kuuntelijoiden kysymyksiin. Oli mukava huomata kuinka paljon keskustelua syntyikään aiheesta (ei siis minusta sentään, vaan omaelämäkerrallisen aineksen käytöstä kirjallisuudessa ja omaelämäkertakirjoittamisesta sen sijaan).
Lauantaina olin koulutuksessa Tampereella ja maanantaina ajelin esikoisen kanssa hakemaan parasta kaveriaan pääkaupunkiseudulta tänne meille lomailemaan. Ohjelmaa on riittänyt, ja viikon kruunasi eilinen ja rakkaat ystävät, jotka ajelivat tänne maalle päiväksi meitä ilahduttamaan.
Muun ajan olen istunut koneella ja väsäillyt nettisivuja, sinänsä hieman puuduttavaa hommaa (v…

(Lukupäiväkirjaan) John Boyne; Tarkoin vartioitu talo

Tarkoin vartioitu talo tarttui kerran matkaani Suomalaisesta kirjakaupasta. Pokkaritarjous houkutteli ja mieluisaa ostettavaa löytyi. Mutta pitkään meni ennen kuin avasin kirjan lukeakseni sen. Ja sitten kun olin aloittanut lukemisen en voinut enää muutakaan kuin lukea sivun toisensa jälkeen.

Olen viime aikoina lukenut melko paljon kotimaista kirjallisuutta, mutta välillä on mukavaa vaihtelua syventyä myös käännöskirjallisuuteen. John Boynesta en ollut kuullut koskaan aikaisemmin, joten sain lukea kirjan täysin ilman ennakkoluuloja. Rentouttavaa, sanoisinko.
VENÄJÄ, 1915. Kuusitoistavuotias maalaispoika Georgi Daniilovits Jatsmenev pelastaa Venäjän suuriruhtinaan hengen, ja hänen elämänsä mullistuu. Georgi palkataan tsaari Nikolai II:n pojan henkivartijaksi Talvipalatsiin. Pian Romanovien valta kuitenkin alkaa horjua ja tarpeekseen saaneen kansan viha kuohahtaa verenpunaisena. Niin, Tarkoin vartioitu talo, oli minulle hyvin rentouttava lukukokemus. Sen tarina imaisi minut mukaansa, lui…

Tänään Huittisissa!

Kuva
Jos siellä blogin lukijoissa on joku Huittisten läheltä, niin tervetuloa Huittisten pääkirjastolle klo 17. Perjantaipaussissa vieraana allekirjoittanut. Yritän kuluttaa melkein 1,5 tuntia kertoen kirjoittamisestani ja kirjoistani. Jos saavut paikalle niin tule vetämään hihasta monologini jälkeen!


Ja pakkohan tänne oli laittaa kuvat kun jostain kumman syystä olen ylittänyt pienellä paikkakunnalla uutiskynnyksenkin :D


Kolme tuntia h-hetkeen. Suurin ongelma on tietenkin se, ettei ole mitään päällepantavaa eikä hiuksia saa millään tavalla kivasti. On mukavaa olla nainen... ;)

Koulukiusaaminen, kotikoulu, mitä kuuluu nyt?

Kuva
En oikein ratsasta trendien aallonharjalla ja useimmiten tulen monien asioiden suhteen niin jälkijunassa ettei tosikaan. Näin on ollut myös tänä syksynä koulujen alettua kun esimerkiksi instagramissa kiersi #kutsumua -haaste, jonka tarkoituksena oli nostaa esiin se kuinka kelpaat juuri sellaisena kuin olet. Ja Duudsonit jatkavat edelleen kiusaamisen vastaista kampanjaansa ja jostain noiden tyyppien jutusta muistin että blogin luonnoksissa on ollut odottamassa myös tämä aihe. Aihe, joka on ollut minulle hyvin kipeä, ja ehkä juuri siksi olen lykännyt myös siitä kirjoittamista.

Koulukiusaaminen. Siinäpä se, sana joka pitää sisällään aivan liikaa, asia, joka tekee monen lapsen ja nuoren elämästä helvettiä (anteeksi sanavalintani, se vain kuvaa parhaiten koko hommaa).

Minun on helpompi lähteä liikkeelle itsestäni, sillä niistä ajoista on jo kauan ja omat haavani ovat jo parantuneet.
Minua on siis kiusattu. En haluaisi oikeastaan käyttää sanaa lievä kuvatessani koulukiusaamista, mutta tied…

Luovempi päivä.

Kuva
Syksyssä vain on sitä jotain, ei sille voi mitään.
Ja hei, eilinen päätökseni luovemman työn päivästä piti, vaikka houkutus muuhun olikin suuri. Aamulla soittelin kitaraa, kävin läpi runokokolemani runoja, karsin pois paljon, mutta kelpuutin mukaan yhtälailla. Hain kuopuksen eskarista ja jäin vielä pihalle haravoimaan, koska aurinko paistoi niin ihanasti, kuopus hyppi lehtikasaan kerta toisensa jälkeen ja siihen riemuun oli vaikea olla yhtymättä. Ja sitten olen hahmotellut perjantain kirjastovierailun runkoa, tai siis sen, mistä aion puhua. Ja ehkä minä tosiaan saan sen puolitoistatuntisen kulumaan, niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin.
Mutta tämä syksy. Sitä jaksan rakastaa edelleen. Vielä kun ei ole alastomien puiden aika, vaan saa nauttia tuosta väriloistosta ja muusta...

(Lukupäiväkirjaan) Enni Mustonen; Paimentyttö

Syrjästäkatsojan tarinoita -sarjan avaus. Enni Mustonen eli Kirsti Manninen on yksi tuotteliaimmista kirjailijoistamme. Hänen tuotantoonsa kuuluu lastenkirjoja, historiikkeja, näytelmiä, televisiokäsikirjoituksia, historiallisia romaaneja, naisviihdettä, dekkareita ja kirjallisuudentutkimuksia.

Tuottelias kirjailija siis.

Manninen itse kuvailee kirjoittamistaan Kirjasampo-sivullaan seuraavasti:
Minusta on hauskaa kirjoittaa erilaisia lajeja - oli kyse sitten kirjallisuuden tai vaikkapa TV-draaman lajeista. Olen koulutukseltani kirjallisuudentutkija ja erikoistunut tutkimaan nimenomaan lajien kehitystä ja niiden ominaispiirteitä. Väitöskirjanikin tein Ylioppilaslehden pakinoista Ollista Bisquitiin. Omimmalta tuntuu tietysti aina se laji, jota kulloinkin kirjoittaa. Ihailen Mannisen (pitäydyn nyt sitten kuitenkin tässä kirjailijan oikeassa nimessä) tuotteliaisuutta ja ahkeruutta. Useimmiten sarjat ovat ilmestyneet kirja per vuosi -tahdilla eikä kyseessä kuitenkaan ole aivan heppoiset vii…

Niitä näitä sieltä täältä...

Kuva
Olen nähtävästi tykästynyt näihin kuvakollaaseihin, mutta niiden kanssa on niin helppoa kertoa kuvin päivien (tai jopa kuukausien) tunnelmista. Mutta niin. Torstaiaamuna hypättiin kuopuksen kanssa autoon ja tehtiin tyttöjen reissu Keuruulle siskoni luokse. Pojat jäivät isin kanssa kotiin ja oli oikeastaan ihana antaa lapsille tällä tavalla omaa aikaa, tytölle tyttöjuttuja ja pojille isin kanssa puuhailua. Ja siskon kanssa saimme loistavia ideoita, kuten yleensä kun olemme yhdessä. Torstaina ostimme hiusvärit kaupasta ja värjättiin toistemme kuontalot ja perjantaiksi saimme varattua ajat kampaajalle ja nyt on kummallakin uusi leikkaus hiuksissa. Piristi kummasti. Mutta sitäkin enemmän piristi yhteinen aika, jutustelu ja se perinteinen juustonaksupussi, joka vain on pakko ostaa aina kun näemme...

Lauantain vietin seminaarissa Tampereella, mies lasten kanssa Etelä-Suomessa ja sunnuntaina päätimme rauhoittaa elämäämme edes hieman, joten aamupalan jälkeen valmistimme eväät ja teimme retke…

Näkemiin syyskuu, tervetuloa lokakuu...

Kuva
Syyskuussa ...nautin uskomattoman lämpimistä ja aurinkoisista syyspäivistä. ...meille saapui kymmenen kuutiota polttopuita. ...ihailin uskomattoman kauniita sumuisia aamuja. ...otin itsestäni mielenkiintoisia kuvia. ...veljen koira oli meillä hoidossa 2,5 viikkoa.  ...ilmojen kylmetessä puuhelloja alettiin lämmittää ahkerasti. ...piipahdin äitini luona Pohjanmaalla ja seikkailtiin myös Kaskisiin meren rannalle. ...tehtiin retki Pirunvuorelle täällä Sastamalassa. ...dyykkasin naapuritontin roskakasasta itselleni vanhoja kattotiiliä.
Tämän lisäksi ...syksylle suunnitellut kurssit peruuntuivat kaikista toiveista huolimatta. ...olen ollut melkoisen väsynyt. ...olen aloittanut maalaamisen. ...olen kirjoittanut todella vähän. ...olen liikkunut paljon. ...olen soittanut melko ahkerasti kitaraa. ...olen suunnitellut jotain aivan uutta. ...olen tutustunut uusiin ihmisiin. ...olen oppinut todella paljon itsestäni.
Lokakuussa ...ajattelin suunnitella vähitellen joululahjoja. ...haluan kirjoitta…