Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on marraskuu, 2014.

Välillä kiireisempää.

Kuva
Kamala sentään kuinka hiljaista blogin puolella on ollut. Mutta se on toisaalta ihan hyvä juttu, sillä kertoohan se toivottavasti siitä, että minulla on myös blogin ulkopuolistakin elämää...

Mutta on oikeastaan pitänyt hieman kiirettä, eikä ajatuskaan ole iltapäivästä kulkenut siihen malliin, että olisin jaksanut enää tuottaa kovinkaan järkeviä ajatuksia tänne blogin puolelle.

Mutta viikko on siis kulunut kirjoittamisen parissa aika paljolti, sillä romaani on edennyt hyvällä tahdilla eteenpäin, olen kirjoittanut myös joulunäytelmän sekä työskennellyt yhden melko suuren työprojektin parissa. Ei mikään huono juttu siis. Ja sitten kun on vielä muutamia iltamenoja ja nuo päivittäiset kotityöt ja muut, niin kummasti elämä on välillä hektistä.

Ja joskus se on itse asiassa mukavaa! Sen jälkeen taas nauttii siitä rauhallisemmasta arjesta aivan uudella tavalla...

Ja pakko vielä mainita, että olenpahan vielä kaiken lisäksi kunnostautunut remonttipuuhissa, eli sanoista tekoihin!
Olohuoneen seinä…

Motivation Monday.

Kuva
Tämä aamu ja viikko on lähtenyt käyntiin hieman hitaalla tempolla ja shokkiherätyksellä.  Mutta ei se mitään. 
Tässäpä taas ajatuksia uuteen viikkoon:

Minkä tahansa taiteen harrastaminen, hyvin tai huonosti, on tapa saada sielusi kasvamaan. Joten tee sitä! Huonosti suomennettu, tiedän. Aivot ovat kyllä niin jumissa ettei tosikaan. Mutta tärkeintä siis on vain harrastaa taidetta juuri omalla tavalla. Ja minäpä väitän, ettei kukaan tee taidetta hyvin tai huonosti, jokainen tekee sitä omalla tavallaan, tekee oman näköistä taidettaan.
Tärkeintä on yksinkertaisesti olla oma itsensä, siinä on tärkein ajatus tähän viikkoon!

(Lukupäiväkirjaan) Kai Vakkuri; Näin kirjoitat oman elämäsi tarinan

Tämän kirjan lukeminen liittyi erääseen työjuttuun, mutta ihan kiinnostava aihe sinänsä.
Elämäsi tarinan kirjoittaminen lisää itsetuntemustasi ja antaa elämänhalua. Samalla annat ajatuksia ja tietoja läheisillesi ja muille kanssaihmisille. Kai Vakkuri on filosofian maisteri ja kirjoittanut yksin ja yhdessä muiden kirjoittajien kanssa eri kustantajille parikymmentä kirjaa. Tämän lisäksi hän julkaissut myös useita omakustanteita. Vakkuri on pitänyt paljon kursseja oman elämänsä tarinan kirjoittamista suunnitteleville, toiminut tekstien oikolukijana ja kommentoijana ja neuvonut käytännön asioissa kirjan ulkoasun kuin omakustanteen suhteenkin.

Kirja koostuu 21 ohjeesta, jotka ovat hyödyllisiä jokaiselle omaelämänkerrallista kirjaa kirjoittavalle. Jako on yksinkertainen ja selkeä ja kirjan avulla pääsee hyvin liikkeelle ja antaa varmasti myös hyödyllisiä vinkkejä lukijalle.

Se mitä kritisoin hieman on se, että aiheen käsittely jää hieman pintapuoliseksi. Kirjassa kerrotaan suuripiirteisesti…

Runoperjantai: pois tavanomaisuudesta.

Ensin mietin, että jätän tänään runoperjantain väliin, koska tuntuu, että päivä on niin täynnä ohjelmaa ja tekemistä jo muutenkin. Olisi Yllätysten yö, jota varten pitäisi vielä leipoa, pakata viikonlopun reissua varten tavarat, ja mitäs vielä, normaalit työpuuhat myös.

Mutta päätin, että ei, en jätä runoperjantaita väliin. Kukaan ei pakota minua käyttämään tähän koko päivää, riittää että annan runoille edes hieman huomiota, löydän itselleni jotain uutta.

Ja itse asiassa, viimeviikkoinen postaukseni herätti paljon ajatuksia, itselleni juurikin. Ja tämän kuluneen viikon olen toiminut uudella tavalla; runot ovat olleet osa jokaista työpäivää. Olen löytänyt kultaisen keskitien runojen ja romaanin suhteen, ja loppujen lopuksi huomaan runojen kirjoittamisen ja muokkaamisen tukevan paljon tuota kolmatta romaanikässäriäni, ei yhtään huono juttu siis.

Mutta tänään.

Tänään olen miettinyt tavanomaisuuksien kirjoittamista. Sitä kuinka helposti tulee kirjoitettua niillä kuluneilla ja itseselvillä…

Elämä on ihanaa kun sen oikein oivaltaa...

Kuva
Löysin tämän teksti-idean blogini luonnoskansiosta, sillä tuo otsikon lausahdus on yksi hakuvirkkeistä, jolla blogiini on (jostain syystä) päädytty.
Ja koska tuolla ajatuksella blogiini päädytään joka tapauksessa, haluan antaa sille hieman huomiota.
Ja koska marraskuu on koko vuoden ankein kuukausi, kylmä, harmaa, sateinen, tylsä...mitä vielä, haluan todellakin keskittyä tähän ajatukseen: elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa. Jopa marraskuussa!

Sillä taas kerran yritän muistuttaa itseäni siitä, että kaikki on loppujen lopuksi asenteesta kiinni. Jopa marraskuu.

Vaikka aamulla olisi ollut niin mukavaa hypätä autoon ja ajella tuo lyhyt matka eskariin, puin mieluummin lämpimästi, vedin lenkkarit jalkaan ja yritin nauttia kirpsakasta pakkasaamusta. Painotus sanalla yritin, sillä kylmyys ja koleus eivät vain ole minun juttuni (ja juu, onhan sekin tietenkin asenteesta kiinni...).
Mutta kun otti itseään niskasta kiinni ja lähti kävellen, ei ollut enää mitään ongelmaa jatkaa eteenpäin, tu…

Motivation Monday.

Kuva
Unelmien seuraaminen ei aina ole helppoa, mutta pitää vain olla sinnikäs, yrittää uudelleen ja uudelleen. Yrittää epäonnistumistenkin jälkeen. Ja kun uskaltaa olla oma itsensä, uskaltaa olla sitä päivä päivältä enemmän ja enemmän, siinä on avain tasapainoiseen elämään, näin uskon.



Näillä ajatuksilla tähän viikkoon:
Seuraa unelmiasi. Nouse jos kaadut. Olet kaunis ja tärkeä juuri sellaisena kuin olet.

Runoperjantai: Sanomalla vähemmän kerrot enemmän.

Tämän viikon sukeltaminen runojen maailmaan jäi hieman pintaraapaisuksi, sillä päivä on kulunnut huomattavasti proosallisemmissa merkeissä. Keittiöön piti ostaa uusi hana, tehdä ruokaostokset. Mutta kaikesta huolimatta. Romaaniin en ole kurkistanutkaan, aamukahvin aikaan kirjoitin vain pieniä muistiinpanoja muistikirjaani, muuten se on saanut levätä taas, ja hyvä niin.

Syksyä varten valmistelemani runokurssin ansiosta koneellani on kiitettävä määrä suomalaista runoutta 1900-luvun alusta tähän päivään asti. Tänään en kuitenkaan lukenut  mitään näistä, joskus sitä vain kaipaa konkreettista kirjaa käteensä, sivuja joita käännellä, sitä tunnetta kun lukee runon sieltä, toisen täältä.

Onneksi kirjahyllyssänikin on muutama hyllyllinen runokokoelmia, joten ongelmahan tämä ei ollut. Hetken aikaa tarjontaa selailtuani päädyin Eila Kivikk'ahoon, viisisatasivuista opusta selailemaan.
Kesä kirjoitti / enteensä unikirjaan / ja lintu soitti / ajan ovikelloa / ikuisuuden rajalla. Kivikk'ahon …

Marraskuu...

Kuva
Voi harmaus, se on marraskuu ja minä yritän päästä huonosta asenteestani eroon. Marraskuu on ihan mukava kuukausi, tarpeeksi hämärä, jotta voi hieman laittaa ei-niin-jouluisia valoja esille, poltella kynttilöitä. On tarpeeksi viileää, jotta saa lämmittää puuhelloja, on tarpeeksi marraskuu, jotta voi hyvällä omallatunnolla istua sohvannurkassa lukemassa kirjoja. Marraskuu on siis itse asiassa ihan hyvä kuukausi!
Marraskuu on hyvä kuukausi siinäkin mielessä, että kolmoskässäri on edennyt melkoista vauhtia. Päivittäinen sivumäärä on ollut mukava ja romaanin henkilöt kulkevat mukanani työpäivän jälkeenkin. Puhelimen muistioon tallentuu merkintöjä melkein päivittäin, perinteiseen muistikirjaan sitäkin enemmän.
Marraskuu on myös ollut uuden alkua, sillä päätin ryhtyä yrittäjäksi, kokeilla siipiäni sillä saralla. Jos haluat käydä kurkistamassa kotisivujani, ne löytyvät täältä. (Myös tuossa sivun oikeassa laidassa on kuvalinkki, jonka kautta päädyt samaan osoitteeseen) Ja jos haluat, voit kl…

(Lukupäiväkirjaan) Saara Karppinen (Toim.); Kaikki mahtuu käsilaukkuun

Omaa kirjahyllyä on joskus hyvä tutkia, sieltä saattaapi löytyä jos jonkinlaista luettavaa. Usein kannan kirjastosta kotiin kassikaupalla luettavaa, vaikka omassa hyllyssänikin olisi vielä vaikka kuinka paljon kirjoja, joita en ole lukenut.

Kaikki mahtuu käsilaukkuun ei itse asiassa kyllä ole edes oma kirjani, joten alkusepustus oli melkoisen huono aasinsilta aiheeseen. Mutta, hyllyssäni se kyllä oli, äidiltäni lainaan saatu kirja jokunen aika sitten.
Tämä kirja on kuin naisen käsilaukku. Siihen mahtuu monenlaista: uutta, vanhaa, tärkeää, epäoleellista. Osan sisällöstä lukija ehkä arvaa, osa on yllätys. Suurin osa on runoja tai mietelmiä, joukossa muutama novelli, essee, päiväkirjan pätkä. Palasia, jotka kuitenkin - niin toivon - muodostavat kokonaisuuden: kertomuksen naisen elämästä. Olen hyvin herkkäuninen ja mielikuvitukseni on melkoisen vilkas. En yksinkertaisesti voi lukea liian intensiivisiä kirjoja ennen nukkumaan menoa, mieluiten valitsen yöpöydälleni elämänkerran tai tämänkalta…

Motivation Monday.

Kuva
Takana on hieman huonosti nukuttu yö ja hitaasti käynnistynyt aamu. Syvällisiä pohdintoja ei tähän maanantaiaamuun löydy allekirjoittaneelta, mutta kuvat ja mietelmät puhukoon puolestaan.


Hyvää alkanutta viikkoa juuri sinulle!

(Lukupäiväkirjaan) Joel Haahtela; Perhoskerääjä

Joel Haahtela, yksi uusimmista löydöistäni, jonka tuotantoon päätin tutustua tarkemmin.

Ensimmäinen kosketukseni Haahtelaan oli Tähtikirkas, lumivalkea, joka oli, no, ihan hyvä, mutta en pitänyt siitä niin paljoa, että olisin ymmärtänyt miksi Haahtelaa hehkutetaan niin valtavasti. Ja koska häntä hehkutetaan enkä ensimmäisen lukukokemuksen perusteella vielä ymmärtänyt miksi, ajattelin jatkaa empiiristä tutkimustani. Lainasin seuraavan kirjan. Ja Elena, voi, Elenaan minä rakastuin.
Joten tietenkin halusin lukea Haahtelaa lisää...joten lukuvuorossa olikin Perhoskerääjä, jonka poimin kirjaston hyllystä takakantensa tekstin perusteella.
Mies saa asianajajalta kirjeen, jossa hänen kerrotaan saaneen perinnön. Testamentin on tehnyt Henri Ruzicka, Suomessa asunut saksalainen, josta hän ei ole koskaan kuullutkaan. Tarina on oikeastaan hyvin yksinkertainen. Aluksi tuntuu siltä, että hieman liiankin, että helppohan tällaisesta nyt itse asiassa onkin kirjoittaa.
Mutta Haahtelan vahvuus onkin siinä,…

Runoperjantai.

Kuva
Alkuvuodesta lanseerasin vähin äänin blogiini Runoperjantain, ideana oli yksinkertaisesti keskittyä perjantaisin runohin, niiden lukemiseen ja kirjoittamiseen.
Ja näitä runoperjantaipostauksia löytyykin hurjat kaksi kappaletta, tuli talokaupat, omaisuuden pakkaaminen, muutto, loppurutistus opiskeluista ja kakkoskässäristä...listaahan voisin jatkaa tähän päivään asti. Mutta olen sentään kirjoittanut runoista, vaikka nämä tekstit eivät ole perjantaille osuneetkaan. Mutta oli sinänsä kyllä mielenkiintoista käydä lukemassa runot-tagin alle asettuneita tekstejäni, sukeltaa niihin ajatuksiin ja tunnelmiin. Ja siitä samasta haluan saada kiinni taas uudestaan.

Mutta nyt. Nyt yritän uudestaan.
Koska proosa vie minut niin helposti mukanaan, varsinkin kun päällä on intensiivinen kirjoitusrupeama, kun teksti ja tarina etenee, kun on vain pakko kirjoittaa.
Ja silti haluaisin antaa myös enemmän tilaa sille runoilija-puolelleni, sillä sellainen minussa on. Uinuva sellainen, ei vielä vauhtiin päässy…

(Lukupäiväkirjaan) Kristian ja Ritva Sand; Uskon seikkailut

Koen tämän hengellisistä kirjoista blogiin kirjoittamisen hieman haastavaksi. Älkää ymmärtäkö väärin. En häpeä sitä, että uskon. Siitä ei todellakaan ole kyse. Vaan haastavan tästä tekee se, miten kirjoitan. Luultavasti tätä lukupäiväkirjamerkintää eivät lue ne blogini seuraajat, joita asia ei pahemmin kiinnosta. Mutta silti, haluaisin kirjoittaa näistä(kin) asioista niin, että asioista (ja siis tietenkin lukemistani hengellisistä kirjoista) voisi saada järkevän vaikutelman. Ja kuten blogini perusteella toivottavasti on ilmennyt; olen uskostani huolimatta ihan normaali ihminen ;)

Tietyllä tavalla haluaisin määritellä tämän kirjan, Uskon seikkailut, melko radikaaliksi kirjaksi. Eli jos et usko Jumalaan, ja siihen, että Jumalalla saattaa olla suunnitelma meidän elämällemme niin halutessamme, niin ehkä sinun ei kannata lukea enempää. Mutta en kiellä jatkamastakaan :D

Kirja ei käske luopumaan talosta ja rahasta, siitä ei uskonvaraisessa elämässä ole kyse. (En minäkään kirjan luettuani lai…

Vehnättömyydestä.

Koska yksi blogini luetuimmista postauksista unelmien lisäksi on Vehnätön elämä, ajattelin palata aiheeseen pitkän tauon jälkeen.

Omalla kohdallani liian rajoittavan ruokavalion noudattaminen ei ole hyvä ratkaisu. Ehkä syynä on oma taustani ja epäterveellinen suhtautuminen ruokaan ja syömiseen (ennen, ei nyt), mutta joka tapauksessa. Pari kolme vuotta sitten kokeilin karppausta kaksi viikkoa, ja se ei todellakaan sopinut meikäläiselle. Että tutkin ja pohdin jokaisen suuhuni laittaman ruoka-aineen hiilaripitoisuuden, ja oikeaoppisuuden. Ei, kaksi viikkoa sitä todellakin riitti.

Mutta en voinut hyvin normaaliruokavaliollakaan. Kärsin järkyttävästä turvotuksesta, suolisto-ongelmista, nivelsärkyni olivat aivan järkyttävät, olin väsynyt. En siis todellakaan voinut hyvin. Tiesin, että jotain syömisissäni on muutettava, mutta sillä kertaa halusin tehdä sen kroppaani kuunnellen. Mikä sopii minulle, mikä ei?

Kahden viikon vähähiilarisuuden aikana voin kuitenkin paremmin kuin aikoihin, tiesin, …

Motivation Monday.

Kuva
Uusi viikko ja mahdollisuus johonkin uuteen.

Niin. Jokaisessa hetkessä meillä on kaksi vaihtoehtoa: astua eteenpäin ja kasvaa tai astua taaksepäin turvallisuuteen. Kun mikään ei muutu elämä on turvallista. Mutta muutos tuo mukanaan myös kasvua. Joskus on tarpeen pysyä paikallaan, mutta kyllä itse henkilökohtaisesti haluan astua aina askeleen eteenpäin ja kohti muutosta kuin jäädä näennäiseen turvallisuuteen ja jämähtää paikoilleni...

Tämän sateisen viikon alkuun on hyvä miettiä kumpaan ryhmään minä kuulun. Kastunko minä vai tunnenko sen sijaan sateen? Valitsen jälkimmäisen...

Itsensä vertaaminen muihin on turhaa. Minä elän omaa elämääni, sinä omaasi. Kohtaamme kumpikin omia haasteitamme, saamme kumpikin omia onnistumisia, opimme kumpikin eri asioita. Ja sehän tässä kaikkein parasta onkin. Että meillä jokaisella on oma ainutlaatuinen elämämme, josta meillä on lupa nauttia!
Näiden ajatusten siivittämänä ryhdynkin taas kirjoituspuuhiin. Mahtavin tunne ikinä oli tänä aamuna kun kävelin e…

Retkellä - Otamus

Kuva
On taas retkipäivityksen aika. Tällä kertaa vuorossa on Otamus, joka sijaitsee Sastamalan Salmissa. Otamukselta löytyy kesäkahvila, laavu ja grillauspaikkoja, vierasvenelaiturit, veneenlaskupaikka, kallioinen uimapaikka laitureineen, lähdevettä, 27 luontoa ja historiaa käsittävää taulua, infopisteen sekä luontopolkuja luonnonkauniissa maisemissa.
Merkittyjä reittejä Otamuksella on tarjolla useampi erilainen: 2 km luontopolku Ristijärven maastossa, 6 km Tilankierros sekä 8,5 km Salminkierros.

Itse päädyimme ensimmäisellä kerralla 2 km luontopolkuun. Mutta lyhyydestään huolimatta luontopolku ei ollut mikään läpihuutojuttu, vaan sisälsi erittäin vaativaa maastoa, kävi siis ihan liikunnasta ;)


Syksyinen luonto antoi parastaan!

Ristivuoren laella evästauolla. Maisemat Ristijärvelle olivat aivan uskomattoman upeat! Aurinko paistoi ja mukissa lämmintä kaakaota, hetki oli täydellinen!

Kiipeiltiin kivillä, käveltiin hervottomien kallionlohkaireiden lomassa, Tyyttikivellä riitti katseltavaa ja …