Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on joulukuu, 2014.

Hyvästit vuodelle 2014!

Kuva
Vuosi alkaa olla lopuillaan, viimeistä päivää viedään. Pieni katsaus siis kuluneeseen vuoteen, joka on muutoksista huolimatta ollut helpompi kuin edellinen.

Kuvat eivät liity ympäröiviin teksteihin välttämättä millään tavalla, mutta ne ovat myös oma katsauksensa kuluneeseen vuoteen. Enkä tiedä kuinka paljon olen tästä listauksesta unohtanut asioita, mutta ehkä kestän sen, ja te lukijat myös...

Mutta siis, vielä kerran; vuosi 2014.


...ostimme omakotitalon.

...opiskelin luovaa muistelutyötä.

...keskimmäinen oli kotikoulussa vuoden kolme ensimmäistä kuukautta.

...kävimme tutustumassa poikien uuteen kouluun.

...toimme tavaroita uuteen kotiin.

...pakkasin taas kerren koko maallisen omaisuutemme laatikoihin, muutimme taas vaihteeksi.


...pojat saivat koulusta kavereita, elämä asettui uomiinsa sen myötä.
...sain kirjoittamisen opintoni päätökseen vihdoin ja viimein.
...ihastuimme uuteen kotipaikkakuntaamme, kotiuduimme uskomattoman nopeasti!

...olen opetellut elämään ilman vehnää, ja se on on…

Vielä kerran joulu.

Kuva
Vuosi lähenee loppuaan, mutta tänne blogin puolelle edes pieni kurkistus meidän jouluun.

Meillä joulukuusi on edelleen tuossa ruokasalin nurkassa, ja voipi olla että on siinä vielä loppiaiseen saakka. Vaikka aaton jälkeen joulutunnelmat hiipuvat päivä päivältä, kuusi tuo kuitenkin jotenkin niin mukavan tunnelman oleskelutiloihin...

Lenkkeilyä lumisissa maisemissa. Meidän riippusilta lumen kaunistamana...

....ja voimalaitos myös. Sitä en väsy kuvaamaan.

Olen lukenut mukavan paljon. Tästä kirjasta olikin jo juttua lukupäiväkirjan puitteissa.

Kahvia ja suklaata. Muuta ei tarvitsekaan sanoa.

Lunta ja aurinkoa. Pakko vain tykätä!

Lumisia maisemia.

Kissan esimerkin myötä meidänkin joulumme meni ennen kaikkea laiskottelun merkeissä. Teki hyvää!

Villasukat, peitto ja kissa kainalossa, siinä resepti mukavaan lököttelyhetkeen.

Lisää suklaata ja lukemista.

Joen varressa rämpiessämme bongasimme yksinäisen joutsenen.

Lasten leikkiessä kotipihalla me kävimme miehen kanssa kuvaamassa riippusiltaa h…

(Lukupäiväkirjaan) Jenni Linturi; Malmi 1917

Alkuvuodesta luin Linturin esikoisteoksen Isänmaan tähden. Se herätti hieman ristiriitaisia ajatuksia, joten kesti pitkään ennen kuin lainasin tämän Linturin toisen kirjan, Malmi 1917. Yksi syy kirjan päätymisestä luettavaksi oli sen aihepiiri, eli ajatu juuri ennen sisällissotaa.
Vuonna 1917 pieneen maalaiskuntaan Helsingin lähelle on noussut vanhojen tilojen rinnalle paikkakunnalle muuttaneiden työläisten hökkelikyliä. Työttömäksi jääneiden ja tilallisten - suomen- ja ruotsinkielisten - välinen jännite purkautuu väkivaltaisuuksina, ja tillanetta rauhoittamaan kutsutaan suomenkielinen apulaisnimismies. Monen mielestä myönnytys on liian suuri - onhan epäämätön tosiseikka, että työläiset ovat kiittämätöntä roskasakkia, porvarit varkaita ja riistäjiä. Aihe sinänsä siis oli mielenkiintoinen, tärkeä myös. Mutta. Oman lukukokemukseni kautta tässä oli mukana vain niin iso mutta.
Ensinnäkin, ehkä olen lukijana pöllö, mutta minulla kyllä meni aikaa ennen kuin edes pääsin tarinaan sisälle. Pitk…

(Lukupäiväkirjaan) Kang Chol-hwan & Pierre Rigoulot; Pjongjangin akvaariot - 10 vuotta Pohjois-Korean gulagissa

Tämä joulu on sisältänyt ei-niin-kevyttä lukemista, mutta jostain syystä raskaammat aiheet ovat kiinnostaneet kevyttä enemmän. Siksipä eräällä kirjastoreissulla lainattavaksi päätyi Pohjois-Korean vankileirejä käsittelevä elämänkerta...
Vuonna 1977 Kang Chol-hwan on 9-vuotias ja asuu perheineen Pohjois-Korean pääkaupungin Pjongjangin vauraassa naapurustossa. Pojan isovanhemmat ovat innokkaita Kim Il-sungin kommunistisen järjestelmän kannattajia. Eräänä päivänä isoisä kuitenkin katoaa. Samalla koko muu perhe, äitiä lukuunottamatta, pidätetään ja viedään selitystä antamatta Yodokin työleirille. Kirjan päähenkilö on siis Kang Chol-hwan, joka on aivan tavallainen nuori poika, joka nauttii Pohjois-Korean mittapuussa melko helppoa ja mukavaa elämää. Hänellä on oikeastaan kaikki mitä tarvitsee, elämä on tietyllä tavalla helppoa eikä mitään puutu. Kang Chol-hwan on myös hyvin naiivi lapsi, hän elää tietyllä tavalla melko itsekeskeistä 9-vuotiaan elämää. Ja sitten kaikki muuttuu yhdessä hetkess…

Hiljentymistä jouluun!

Kuva
Ei tullut perjantaista runoperjantaita, sillä aamupäivä meni lasten joulujuhlassa kirkossa ja loppupäivän työt veivät kaiken ajan.
Lauantaina oli ohjelmassa viimeiset jouluostokset sekä kuusen koristelu, sunnuntaina starttasimme auton iltapäivällä ja suuntasimme kohti Etelä-Suomea, siellä pieni lahjakierros ja sukulointia, maanantaina työkeikka ja illasta takaisin kotiin.

Nyt viimein on aikaa jo hiljentyä viettämään joulua. Kuusi tuoksuu ruokasalissa, hyasintit myös, ja juuri sain ovelle tuotuna amaryliksen, kiitoksena tämän syksyn yhteistyöstä.

Lahjat on paketoitu eikä koti ole kaaoksessa, se on tärkintä. Tänä vuonna vietetään joulua aika rennolla otteella, ehkä vielä imuroidaan ja jopa pestään lattiat, mutta muuten ei jakseta oikein stressata joulun laitosta. Laatikot on ostettu, karjalanpaisti ja kinkku sentään paistetaan itse. Mutta jotenkin tämän joulun tavoite on vain rentoutua, nauttia yhdessäolosta ja hiljentyä joulun sanoman äärelle.

Minä hiljenen, blogi myös, joten haluanki…

(Lukupäiväkirjaan) Coretta Scott King; Elämäni Martin Luther Kingin rinnalla

Tämä(kin) kirja löytyi oman kirjahyllyn uumenista, ja erään kerran ennen nukkumaan menoa etsin itselleni lukemista sänkyyn ja näin tämä Martin Luther Kingistä kertova kirja päätyi iltalukemisekseni.
Kirja kertoo Corettasta ja hänen miehestään Martin Lutherista, joka pyrki johtamaan kansansa väkivallatonta tietä kohti vapaampia olosuhteita. Se kertoo suurmiehestä, jonka osaksi tuli sekä Nobelin rauhanpalkinto että koko maailmaa järkyttänyt väkivaltainen kuolema. Samalla teos on selkeästi nähty kuvaus sen ajan Amerikasta. Se polttaa lukijan mieleen näyn toisensa jälkeen, vaikuttavasti, mutta ilman liian tunteellisuuden häivääkään. Martin Luther King on yksi tunnetuimmista nimistä kautta historian, näin uskaltaisin väittää. Ja silti omat tietoni hänestä olivat yllättävän vähäiset. Tietenkin tiesin hänen saaneen Nobelin rauhanpalkinnon, kuolleen salamurhaajan luotiin, ja onko ketään, joka ei olisi joskus kuullut edes osaa Martin Luther Kingin kuuluisimmasta puheesta, "I have a dream&q…

Tahti hidastuu...

Kuva
Mieli alkaa kai vähitellen lipua kohti joulua, meinasin kirjoittaa että mieli alkaa laskea kohti joulua, mutta se ei oikein kuulosta hyvältä, sillä mieleni on yllättävän levollinen joulun suhteen. Ehkä kyseessä on joulun vaikutus, tai ehkä kyse on siitä että sitä vähitellen oppii ottamaan rennomminkin. Ettei tarvitse aina olla niin kamalan tehokas, kirjoittaa sivua toisensa perään, paahtaa töitä tai luoda jotain uutta.
Kun joskus voi vaan laittaa joululaulut soimaan, siivoskella jos huvittaa, puuhastella kotiin jotain uutta, varsinkin kuin pieni innostus kodin laittamiseen on tullut takaisin monen kuukauden jälkeen.

Joulustressistä ei tänä vuonna onneksi ole tietoakaan. Joulun kunniaksi kyllä pestään lattiat, mutta mitään hulluja joulusiivouksia ei tänä vuonna meidän talossa tapahdu, laatikot ostetaan kaupasta, entrataan vain hieman voilla ja kermalla. Aatto vietetään pitkästä aikaa vain oman perheen kesken, suunnitelmissa on rento ja meidän näköinen joulu.

Tällä viikolla on vielä hi…

Motivation Monday: Kyse on asenteesta...

Kuva
Haluan kaivaa taas ne vaaleanpunaiset lasini esiin, nähdä maailman ympärilläni uudessa valossa. Voisin synkistellä, masentua ja valittaa kuinka asiat ovat huonosti, mutta miksi? Loppujen lopuksi pilaan sillä vain oman ja muidekin päivän.

Ei elämässä kaikki ole aina helppoa ja on tietenkin asioita, joiden keskellä on hyvin vaikeaa tai jopa mahdotonta nauraa, nähdä mitään positiivista. Enkä puhu näistä hetkistä, ne ovat asia erikseen. Mutta se päivittäinen asenne elämään ja arkeen, se on se joka ratkaisee. Aina ei ole helppoa, joskus on vaikeampaa kuin vaikea, mutta jos sen kaiken keskellä löytää asioita, joille nauraa, on jo voittanut...
Elämä on kuin vuoristorata, sillä on nousunsa ja laskunsa, mutta voit valita huudatko kauhusta vai nautitko kyydistä...

Ei elämän tarvitse olla naminamipusipusimeininkiä, mutta positiivisuudessa on voimaa. Joinain päivinä sataa (ihan konkreettisestikin), mutta sen jälkeen saattaa löytää sateenkaaren, tai voi ostaa kauniin sateenvarjon, jota on mukava …

Runoperjantai: Kuka määrittelee miten runo kirjoitetaan?

Kuva
Niin. Kuka määrittelee miten runo kirjoitetaan?

Olen työstämässä ensimmäistä runokokoelmaani (pitkä prosessi enkä tiedä koska edes olen itse valmis runojeni kanssa) ja sitä huomaa usein rutinoituvansa tiettyyn tapaan kirjoittaa runoja (mutta yhtä lailla muitakin tekstejä). Huomaan tarvitsevani muiden tekstejä, muiden kirjoittamia runoja inspiroituakseni, löytääkseni jotain uutta omiin runoihini. Se taisi olla Stephen King, joka totesi, että meistä aivan jokainen tarvitsee muiden tekstejä. Et voi kirjoittaa romaania lukematta muiden kirjoittamia, ja sama pätee runoihin: runoja kirjoittaakseni tarvitsen myös muiden kirjoittamien runojen lukemista.

Yleisin määritelmä runojen kirjoittamiselle on tietenkin inspiraatio. Se flow-tila, virran vietävänä oleminen, kun vain on pakko kirjoittaa syntyvä runo paperille. Enkä minä kiellä inspiraatiota, flow'ta, joka vie mukanaan, sillä monet runoni ovat saaneet alkunsa näin.

Mutta se ei ole ainoa oikea tapa kirjoittaa runoja.

Kuten muussakin kir…

Mitä selaimeni kertoo minusta?

Visuaalisesti vaativa -blogin Aino listasi tämän päivän postauksessaan selaimessaan auki olevat välilehdet ja sepäs onkin yllättävän mielenkiintoista nähdä millä sivuilla muut surffailevat päivänsä aikana. Aina se taitaa kuitenkin kertoa jotain minusta itsestäni tai vähintäänkin töitteni luonteesta.

Joten tässäpä minun välilehteni...

Blogilistan omat suosikit
Blogger
Wordpress
Omat nettisivut
MOSAIC e-zine -lehtiarkisto
CAF ry
Arkhimedes laskutusohjelman esittelysivu
Artikkeli 10 tavasta työskennellä tehokkaammin
King's kids Finland
FinnWAHM

Alkupään kolme ensimmäistä ovat selaimessani aina auki, muut ovat joko odottamassa että joskus ehtisin lukea tarkemmin, ottaisin yhteyttä ja onpa siellä juuri löytyneitä uusia tuttavuuksiakin.

Ehkä nuo avoinna olevat välilehdet todella kertovat jotain myös minusta, sen saatte arvailla itse..

Miltä sinun selaimesi näyttää?
(Ja jos innostut listaamaan omat välilehtesi, vinkkaathan täälläkin kommenteissa! On kiva päästä lukemaan muidenkin listauksia...)

(Lukupäiväkirjaan) Olavi Eskola; Susipassissa

Taas yksi kirja omasta hyllystä, ja tämän kirjan olen itse asiassa kyllä lukenut jo muutamaan kertaan, mutta sen sisältö kyllä kestää moneen kertaan lukemisen. Lukeminen lähti oikeastaan siitä, että kaipasin hieman taustatietoa Neuvostoajoista ja tämä kirja antoi ainakin yhden autenttisen näkökannan aiheeseen.
Susipassissa on jatkoa Olavi Eskolan maineikkaalle Siperian kierros -teokselle. Punkan suvun vaiheet avautuvat lukijalle värikkäinä ja jännittävinä 1960-luvun Neuvostoliitossa kun uskonnolliset olot kiristyvät. Juho Punkka pakeni "maan alle" ja teki vaarallisia retkiä kiertävänä pastorina.Susipassissa on siis  Siperian kierros -kirjan jatko-osa, joka kertoo ensimmäisen tavoin inkeriläisen Juho Punkan elämästä. Hänen tarinansa on hyvin samanlainen kuin monen muunkin inkeriläisen ja venäläisen uskovaisen tarina. Kommunismi yritti tukahduttaa kaikin keinoin sydämessä palavaa tulta, mutta edes Siperian pakkaset eivät tuota liekkiä onnistuneet sammuttamaan.

Siperian kierros k…

Motivation Monday.

Kuva
Olisi taas uusi viikko edessä, mukavan täynnä ohjelmaa myös. Ikkunasta kun katsoo ulos on hyvin vaikea uskoa että jouluaattoon on enää kaksi viikkoa aikaa. Mutta sieltä se joulu tulee, toivottavasti myös valkoinen sellainen...
Tämä viikko alkoi tehokkaasti kolmoskässärin merkeissä, hetki sitten kirjoitin viimeisen sanan ja ensimmäinen versio on itse asiassa valmis. Nyt se saa levätä määrittelemättömän pituisen ajan ennen kuin palaan sen pariin uudemman kerran. Keskeneräisen kässärin kanssa ei ole sitä tietynlaista tyhjyyden tunnetta, sillä tämän pariin palaan vielä. Mutta onhan se kyllä outoa kun aamupäivät eivät juuri nyt kulukaan tuon tarinan maisemissa, vaan aivan muiden töiden parissa.

Tuo yllä olevan ajatus on itse asiassa aika lailla osuva. Kuinka monissa tilanteissa ajattelemme aivan liikaa ja tunnemme aivan liian vähän. Charlie Chaplin oli viisas mies. Kuitenkin pitäisi mielestäni enemmän mennä eteenpäin sydäntään kuunnellen, antaa itsensä tuntea enemmän kuin tukeutua vain jä…

Ajatuksia sieltä täältä...

Kuva
Yritän ottaa kiinni itsestäni, tarttua sanoihin, jotka pyörivät ympärilläni. Olen kirjoittanut aamusta lähtien, vuotanut paperille, antanut sen imeä minut kuiviin.
Nautin auringosta, siitä että se paistaa niin kirkkaasti. Olen kävellyt ilman kiirettä, halunnut löytää tietynlaisen vapauden arjen rutiinien keskeltä.
Olen pohtinut Stalinin kuolemaa, Neuvostoliittoa, vankileirejä, epätoivoa. Kevyitä aiheita pään sisällä siis. 
Ja sitten olen vielä miettinyt Jyrki Tuularin artikkelia Kirjoittamisesta itseilmaisun välineenä. Tuossa artikkelissa Tuulari mainitsee, että kirjoittaminen vaatii jonkinasteista autismia, psyyken ajattomilla ulapoilla seilaamista, eikä sellainen tila ole kaukana realiteetin horjumisesta. Ja toisessa kohtaa Tuulari toteaa myös, että pitkään kirjoittamisen prosessiin ryhtynyt ihminen kolistelee aitoja mielenterveyden rajoilla, ihmissuhteita ja omaa elämään sopeuttamistaan koetellen...
Kolmannen romaanikässärin ensimmäinen versio on loppusuoralla, en tiedä kuinka pal…

Hyvästi marraskuu, tervetuloa joulukuu!!!

Kuva
Jokamaanantainen Motivation Monday -postaus jää nyt välistä, sillä perinteinen koonti kuluneesta kuukaudesta olisi vuorossa. Ja väliäkös tuolla, ei saa rutinoitua liikaa...


Marraskuussa
...lenkkeilin melko paljon ja nautin voimalaitoksen maisemista.
...vietettiin pyhäinpäivää ja kävelimme koko perhe hautausmaalle ihailemaan kynttilämerta ja jättämään oma kynttilämme muualle haudattujen ristin luokse sekä tietenkin sodissa kaatuneiden muistomerkille myös.
...nautin lumesta, jota meillä riitti muutaman päivän ajan. Se vain oli niin uskomattoman kaunista!
...olen yrittänyt saada remppamotivaatiosta kiinni. Ruokasalin puulattian esiin kaivaminen on ollut työohjelmassa siis.
...olen juonut kahvia. Paljon.
...olen kaivanut esiin jouluvaloja piristämään uskomattoman harmaata ja pimeää marraskuuta.
...olen ollut ehkä hieman väsynyt (tämä pimeys!!!), mutta toisaalta myös hyvin innoissani kaikesta uudesta, mitä elämääni on tullut.
...olen todella tehnyt jotain, jotta remppa edistyisi, myös oloh…