Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2015.

Vuosi 2015.

Kuva
Aluksi mietin, etten jaksa kirjoittaa vuosikoostetta tänne blogiin, mutta muutama ilta sitten selailutani blogiani tämän vuoden osalta innostuin sitten kuitenkin. (Ja samalla luin ostaneeni alkusyksystä itselleni toppahousut, jollaisia en muistanut omistaneeni. Kannatti lukea vanhoja tekstejään läpi siis.) On siis kuitenkin tapahtunut niin paljon, että on itse asiassa mukava palata kuluneen vuoden tunnelmiin vielä kerran.

Alkuvuodesta olin toiminut yrittäjänä hurjat kolme kuukautta kun tajusin, ettei se todellakaan ole minun juttuni. Aluksi ajattelin sitä epäonnistumisena, mutta nopeasti käänsin ajatuskulkuni toiseen suuntaan. Ainakin kokeilin jotain uutta, uskalsin, mutta tärkeintä kaikessa; kuuntelin ennen kaikkea itseäni päätyessäni siihen, etten ole yrittäjä luonteeltani sitten kuitenkaan.
Eikä lopettamispäätöksestä mennyt kuin viikko kun sain näyttelijäystävältäni tarjouksen, josta en voinut kieltäytyä.

Heti helmikuun alussa olin uuden edessä kirjoitettuani elämäni ensimmäisen m…

Taas kerran; Tampereella.

Kuva
Tampereella on tullut käytyä kerran jos toisenkin, ja pian te jo kyllästytte näihin ainaisiin Tamperepostauksiin. Mutta senkin uhalla minun nyt vain on pakko laittaa tänne nämä kuvat eiliseltä. Kävimme siis elokuvissa katsomassa Tenavat-elokuvan (joka muuten oli hyvä!) sekä syömässä ja kävelymatkalla autolle minun oli pakko pysähtyä kuvaamaan kerran jos toisenkin. Iltavalaistuksessa kaupunki oli kyllä kaunis!
Lapset saivat leffaliput joululahjaksi, joten mikäs sen parempi ajankohta elokuville olisikaan ollut kuin joululoma ja juuri ensi-iltansa saanut Tenavat. En ole itse asiassa erityisesti pitänyt Tenavista sarjakuvana, mutta elokuvana se kyllä yllätti minut. Positiivisesti. Löysin itseni Jaska Jokusesta, joten elokuva meni jo melkein terapiasta...

Hyvä ruoka parempi mieli, niinhän sitä sanotaan. Meidän vakioravintolamme perheenä tuntuu olevan Viikinkiravintola Harald. Yksi syy sen suosimiseen on se, että siellä lapsetkin tutustuvat ennakkoluulottomammin uusiin makuihin ja makuyhdi…

Joulupäivän iltalenkillä.

Kuva
Puhelimen kamera ja pimeä ilta eivät takaa kovinkaan laadukkaita kuvia, mutta jotain tunnelmaa iltalenkiltämme ne kuitenkin välittävät.
Tällä kertaa kuvat taitavat kertoa enemmän kuin sanat, joita olisin voinut ripotella kuvien sekaan. Joten sen pidemmittä puheitta; erään jouluisen iltalenkkimme kuvasaldoa.

















Joulu.

Kuva
Joulu alkaa olla takanapäin, tässä pieni kurkistus meidän jouluun.

Aatonaaton olin mukavasti kuumeessa ja makasin koko päivän sohvalla kirjaa lukien. Siinä jäi siivoamiset ja muut, mutta kummasti se joulu saapui ilman näitäkin.

Jouluaatto oli meidän näköisemme. Nukuimme aamulla pitkään, soittelimme heti aamusta skypellä siskon perheelle, söimme riisipuuron, paistoimme kinkun (jäi aatolle, koska jotkut unohtivat nostaa sen ajoissa sulamaan...) kävimme joulusaunassa, söimme paljon ja hyvin, luimme jouluevankeliumin, avasimme joululahjat, pelasimme lahjapelejä, makoilimme olohuoneessa, söimme taas hieman lisää (juustoja iltapalaksi) ja ajattelin kuinka ihanan rento jouluaatto meillä oli. Juuri sellainen kuin olikin tarpeen tänä jouluna.

Joulun välipäivät ovat kuluneet enemmän ja vähemmän yöpuvussa sohvalla maaten, nojatuolissa viltin alla lukien, lasten kanssa uusia lautapelejä pelaten, mutta onneksi mukaan on mahtunut myös iltalenkkeilyäkin, siitä kuvasaldoa tulossa myöhemmin.

Miska-ki…

Hyvää joulua!

Kuva
Täällä talo alkaa vähitellen laskeutua joulun rauhaan. Lapset saivat tänään todistukset ja aloittivat lomailun, huomenna mies tekee vielä puolikkaan päivän töitä, mutta sen jälkeen helpottaa.
Kun on painanut koko syksyn tukka putkella on ollut vaikea pysähtyä. Mutta toisaalta, olen kyllä nauttinut siitä, että vihdoin ja viimein ei ole enää kiire, ja olenpahan nauttinut jopa siivoamisesta, nyt alkaa talo olla mukavasti järjestyksessä, ruokasalin kalusteetkin järjestelin tänään uuteen uskoon...
Lepoa, rauhaa, stressittömyyttä, perheen yhteistä aikaa ja joulun sanoma. Siinä yksinkertainen resepti meidän jouluumme!
Hyvää joulua!

(Lukupäiväkirjaan) Janette Oke; Rouva tohtori

Tämän kirjan otin luettavakseni seurakuntamme kirjastohyllystä, joskin se odotti kotona vielä kuukauden jos toisenkin ennen kuin sain aikaiseksi edes aloittaa lukemisen. Mutta aloitettuani kirjan lukemisen taisin kyllä kuumeessa maateessani lukea kirjan melko lailla yhdeltä istumalta.
Arvostetun montrealilaisen lääkärin ja opettajan tytär Cassandra Dell Winston sai syntyä kaikkien itäranniko yhteiskunnan ja hyvinvoinnin mahdollisuuksien keskelle. Hänen rakastavat vanhempansa olivat huolehtineet kaikesta hänen elämässään, ja jos hän tekisi viisaan naimakaupan, hän voisi jäädä yhteiskunnan kermaan. Toisenlainen elämä ei ollut juolahtanut hänen mieleensäkään. Janette Oke (s.1935) on kanadalainen kirjailija, joka on kirjoittanut 75 kaunokirjallista romaania, nopealla googlettelulla en löytänyt tietoa kuinka moni näistä kirjoista on suomennettu.

Mutta itse asiaan.

Rouva tohtori sijoittuu ajallisesti n. 1900-luvun alkuun ja se kertoo siis erään nuoren tytön kasvusta naiseksi, ja ehkä ennen ka…

Kolme yötä jouluun.

Kuva
Koko syksy on ollut aika lailla kiireinen, ja jollain tavalla tuo joulu yllätti kuitenkin tulollaan. Mutta enää ei ole kuin kolme yötä jouluun. Mihin tämä koko vuosi oikein on mennyt?

Joulukorttien kanssa meinasi tulla kiire kun tajusin, että ne tosiaan pitää kohta lähettää, mutta pystytin lasten kanssa korttitehtaan, ja lopulta niitä valmistui ennätysajassa niin paljon että jäi reilusti ylikin.

En ole sinänsä jouluihminen. Tai oikeastaan; minusta ei löydy sellaista jouluihmistä, joka jaksaisi hössöttää lokakuun lopusta lähtien joulua, vaan taidan lämmetä joululle vasta kun se todella tekee jo tuloaan.

Joulukuun alussa julistin (taas kerran) itse asiassa vihaavani joulua. Toisaalta sanoin sen eräänä lauantaipäivänä kierrellessäni täynnä olevia kauppoja stressaantuneena joululahjoja etsimässä. Mutta kaikenlainen kiire, stressi ja muu saavat minussa aikaan sen, että joulun tulo ahdistaa, vaikka sen pitäisi olla jotain aivan muuta.

Edellisellä viikolla lopulta sain ahaa-elämyksen. Laito…

(Lukupäiväkirjaan) Luis Palau & Timothy Robnett; Kestävä sanoma - Uudet kertojat

Sain tämän kirjan pikkujoululahjaksi ja kuukausi sitten maatessani kuumeessa sohvan pohjalla luin kirjan itse asiassa hyvin nopeasti, koska se oli erittäin mielenkiintoinen ja innostava.

Ikävä kyllä ainakin helluntaiseurakunnissa on liian usein edelleen vallalla asenne "Meillä on aina tehty näin (ja tehdään siis edelleen, älä edes yritä muuta!)". Itse olen ollut läpi pienen elämäni eri mieltä, ja siksipä tämä kirja olikin ihanan virkistävää luettavaa. Se mikä toimi ennen ei välttämättä toimi tänä päivänä, maailma muuttuu Eskoseni.
On olemassa kestävä sanoma, joka on edelleen yhtä polttavan ajankohtainen kuin 2000 vuotta sitten - vain kertojat vaihtuvat aikojen kuluessa. Kirja 'Kestävä sanoma - Uudet kertojat' kannustaa kristittyjä hyödyntämään kaikkia lahjojaan ja keksimään uusia tapoja evankeliumin esittämiseksi aikamme ihmisille. Jos tähän mennessä sinulla on herännyt epäluuloja, niin kyse ei todellakaan ole kirjasta, joka opettaisi käännyttämään ihmisiä, sillä siit…

Taidepäivä Tampereella

Kuva
CAF ry:n kautta olen saanut monia uusia ja mielenkiintoisia tuttavuuksia sekä tietenkin mahdollisuuden monenlaiseen yhteistyöhön. Yksi näistä yhteistyökuvioista oli taittoprojektiniElena Hopsun lokakuiseen In The Rose Garden -näyttelyyn. Moninaisen kiireiden vuoksi tapaamisemme lykkääntyi ja lykkääntyi, mutta eilen vihdoin ja viimein tapasimme Tampereella yhteisen taidepäivän merkeissä.

Talvinen Tampere antoi parastaan. Me nautimme lumesta, jota satoi koko päivän, mutta sitäkin enemmän nautimme siitä taidetarjonnasta, jota kaupungilla on tarjottavanaan. Ja meidän kohteemme olivat vasta pintaraapaisu siitä kaikesta.


Ensimmäinen kohteemme oli Tampereen taidemuseo, jossa katsastimme sekä Muumilaakso-näyttelyn että taiteilijapariskunta Alvar ja Ragni Cawénin Elämänvirrassa-näyttelyn. Näyttelyssä esitetään yli 230 taideteosta; niin maalauksia, grafiikkaa kuin veistoksiakin. Mukana on paljon myös Cawéneiden elämään liittyvää esineistöä, kuten huonekaluja, maalaustarvikkeita, luonnoskirjoja,…

Annukka Laine; Suurin on rakkaus - Elämäni kuvia.

Kuva
Viikko sitten kirjoittelinkin päivästäni Tampereella, ja nyt olisikin Tampere-postausten toinen osa. Nimittäin käynti Galleria Saskiassa, missä kävin äitini kanssa katsomassa Annukka Laineen 60 v -näyttelyn, Suurin on rakkaus - Elämäni kuvia.
Ennakko-odotuksia minulla ei pahemmin ollut. Oikeastaan lähdin liikkeelle enemmänkin velvollisuudesta, kuulunhan Annukka Laineen kanssa samaan yhdistykseen, ja olemme olleet jonkin verran tekemisissä kuluneen syksyn aikana. En ole ollut kovinkaan kiinnostunut kirkkotaiteesta, joten ajatttelin, että tuo näyttely on katsottu läpi hyvin nopeasti.

Kuinka väärässä sitä voikaan olla.

Näyttely on osittain retrospektiivinen, elettyä elämää ja tähän asti kuljettua matkaa heijastava näyttelykokonaisuus sisältäen myös uusia, tänä vuonna syntyneitä teoksia. Ja minulle tuo näyttely oli loppujen lopuksi hyvin koskettava, jollain tavalla hyvin henkilökohtainen kokemus. Sitä en olisi koskaan odottanut.

Ollakseni rehellinen, kirkkotaidetta käsittelevät teokset ei…

(Lukupäiväkirjaan) Witi Ihimaera; Valasratsastaja

Kaksi vuotta sitten teimme reissun Australiaan ja Uuteen-Seelantiin, ja noiden viikkojen aikana rakkaus Uutta-Seelantia kohtaan syntyi. Kaunis maa ja ihanat ihmiset, varsinkin alkuperäiskansa, maorit, jäivät sydämelle.

Kipeänä ollessani mietin, olisikohan meidän kirjastossamme mitään kirjaa, joka kertoisi maoreista.. tai edes Uudesta-Seelannista. Ja sieltähän löytyikin Valasratsastaja, joka oli nimenä jokseenkin tuttu. Samalla reissulla mies löysi DVD-hyllystä Valasratsastaja-elokuvan, joka päätyi lainattavaksi samoin tein. Ja sieltähän se nimikin oli tuttu, menestyselokuva yli kymmenen vuoden takaa.
Ennen vanhaan, menneinä vuosina, maa ja meri tunsivat suurta tyhjyyttä ja kaipuuta. Vuoret olivat kuin poutama, portaat taivaaseen, ja rehevä vihreä sademetsä väreili monivärisenä kakahuna. Taivas oli kimalteleva paua, tuulen ja pilvien kuvioima kowhaiwhai ja joskus se heijasti sateenkaaren prisman tai eteläisen aamuruskon. Meri oli alati muuttuva pounamu, välkehtien se yhdistyi saumattoma…

Kun äiti lähti töihin...

Kuva
Blogi on ollut hieman hiljainen, mutta syynä siihen on ollut se, että oikeassa elämässä on pitänyt sen verran kiirettä, ettei koneella ole pahemmin ehtinyt istua.
Olen tällä viikolla ollut aivan oikeissa töissä, koulutyön puitteissa meinaan. Jouluteemalla ollaan menty; ohjelmassa on ollut sekä jouluevankeliumi nukketeatterina että Suutari Martti ihan perinteisenä näytelmänä. Päässä on soinut aamusta iltaan joululaulut, niitäkin kun olemme lapsilla laulattaneet.
On ollut aikaisia aamuherätyksiä, kuumeisia lapsia, kiireisiä päiviä, uskomaton määrä kahvikupillisia, joita olen kurkustani alas kaatanut, on ollut särkeviä käsivarsia ja hervottomia hetkiä kulissien takana, mutta kaiken on kyllä kruunannut lapsiyleisöt, jotka ovat olleet tämän työrupeaman suola.
Tällaisen kiireviikon jälkeen sitä miettii, miten muut perheet hoitavat nämä kuviot. Ja useimmitenhan perheissä töissä käy kumpikin vanhemmista. Meillä sentään on onnellinen tilanne sen suhteen, että mies työskentelee kotoa käsin, j…