Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on tammikuu, 2015.

Motivation Monday.

Kuva
Näiden ajatusten myötä käynnistyy tämä viikko. Vaikka vire alla olevissa ajatelmissa onkin hieman haikea tai alakuloinen, ei oma oloni sellainen kuitenkaan ole...

Älä pelkää epäonnistumista, pelkää ennemminkin sitä, ettet edes yrittäisi...

Hyvää alkanutta viikkoa juuri sinulle! (Ja toivottavasti blogi päivittyisi jatkossa taas hieman useammin...)

(Lukupäiväkirjaan) Anne Mattsson; Sylvi Kekkosen elämäkerta

Lehtihyllyssä näin Sylvi Kekkonen -liitteen ja ajattelin että olenpa kerrankin ollut lukemisteni kanssa niin ajankohtainen että. Sen tarkemmin en kylläkään tutkinut liitettä miksi sellainen juuri nyt hyllyssä komeilee. Käytin laskinta ja päädyin siihen, että maaliskuussa tulee 115 vuotta Sylvi Kekkosen syntymästä ja viime joulukuussa tuli tasan 40 vuotta hänen kuolemastaan. Eli ehkäpä tuo pyöreä neljäkymmentä oli syynä liitteelle?

No, luin hänen elämäkertansa joka tapauksessa, ajankohtaista tai ei, omasta hyllystä tämä(kin) kirja sattui löytymään.
Sylvi Kekkosesta on vähän kirjallisia lähteitä, virallisten asiakirjojen ohella jäljellä on vain viisi suppeaa muisti- tai päiväkirjaa ja muutama mapillinen kirjeitä. Hänen oma äänensä kuuluu näistä kirjoituksista, kuten myös julkaistuista teoksista. Niissä näkyy Sylvi Kekkonen sellaisena kuin hän näki itsensä. Kaikki muu aineisto on toisella tapaa värittynyttä, erilaisten suodattimien läpi nähtyä ja kuultua. Vaikka rehellinen kuva Sylvistä e…

Motivation Monday.

Kuva
Meinasi unohtua koko maanantaiperinne, mutta hyvinhän tässä vielä ehtii työpäivän päätteeksi. Ajatuksia alkaneeseen viikkoon, olkaapa hyvät!

Älä elä samaa vuotta 75 kerraa ja kutsu sitä elämäksi. Ehkä hieman ontuva käännös, mutta pointti ehkä tuli kuitenkin selväksi. Mutta muutos on tarpeen, emme voi elää vuosi toisensa jälkeen samalla tavalla, muuttumatta koskaan. Sillä elämä itsessään on liikettä, muuttumista sen mukana. Kyllä itse ainakin olen kiitollinen siitä, että olen muuttunut kymmenen vuoden takaisesta, ja toivon vuoden tai kahden päästä oppineeni jotain uutta itsestäni ja elämästäni, muuttuneeni sen mukana...
Pessimisti sanoisi sen toisin, odottaisi jotain pahaa tapahtuvaksi milloin vain. Sellainen minäkin joskus olin, mutta halusin muuttua. Elämän arvaamattomuus pelottaa jos odottaa koko ajan tapahtuvaksi huonoja asioita. Mutta jos koska tahansa voi tapahtua jotain hyvää, se muuttaa tilanteen aivan päinvastaiseksi. Kummalla tavalla sinä haluat elää tämän viikon tai elämäsi…

Kuvia viikon varrelta...

Kuva
Blogi on elänyt hieman hiljaiseloa viime aikoina, mutta toisaalta se on ehkä myös ihan hyvä asia. Ehkä se kertoo, että on muutakin tekemistä (tai sitten ei vain mitään järkevää asiaa kirjoitettavaksi)...
Mutta nyt, viikonlopun alkamisen kunniaksi hieman katsausta kuluneeseen viikkoon, tällä kertaa kuvien muodossa.

...jalanjälkiä lumessa. Täällä on kulkenut minun lisäksi joku muukin. ...toinen työpöytäni, enenmmän ja vähemmän kaaoksessa. ...hiljaista kylänraittia eskariaamuna. ...omaa kädenjälkeä esille. ...päiväunia työpäivän lomassa. ...hurjia päivän asuja tietenkin.

...remppainnostus on taas löytynyt, ruokasalin puulattia työstyy vähitellen. ...päivän asu nro 2. ...aamukahvia kynttilänvalossa. ...kotimatkan autiotalon valokuvausta.
Olen minä kyllä muutakin tehnyt, mutta valokuvia ei tule pyykkien ripustamisesta, ruuanlaitosta tai töiden tekemisestä otettua.
Tänään on ollut sateista ja märkää, mutta mieli on ollut korkealla. Ja viikonloppu alkaa pian, huomenna saamme siskoni perhein…

(Lukupäiväkirjaan) Eero Pokela; Vastuu

Lukuinto näin vuoden alussa on hyvällä mallilla, joten paras takoa silloin kun rauta on kuumaa, niinhän se menee. Tämän kirjan lukemisen aloitin itse asiassa jo viime vuoden puolella, joulukuun alkupuolella, mutta väsymyksen, kiireen ja kaiken muun keskellä sen(kin) lukeminen jäi. Kunnes sitten otin kirjan taas käteeni ja jatkoin lukemista. Ja luin kunnes viimeinenkin sivu oli käännetty.
Pohjalaiset Hanna ja Jussi Latvala saivat vieraakseen kolme kärsivää naista Virosta. He pyysivät apua ja kertoivat järisyttävää tietoa Tsernobylin ydinonnettomuuden uhrien kohtalosta Itä-Virossa. Latvalat ja sadat muut asiasta kuulleet ottivat kutsun vastaan ja ovat olleet vuosia vastuunkantajina Humanitäärisen Idän-työ ry:n avustusvirrassa.Vastuu siis kertoo Hanna ja Jussi Latvalan työstä Viron köyhien parissa. Koko työ lähti liikkeelle hyvin pienestä. Oli vain pyyntö avustaa pientä joukkoa Itä-Virossa, ja kun on vähässä uskollinen, uskotaan vähitellen myös enemmän ja enemmän. Niin kävi myös tämän työ…

Uskalla unelmoida!

Kuva
Olen kirjoittanut unelmista useamminkin kuin kerran. Koska se vain on aihe, johon en kyllästy. Koska minä unelmoin, haluan kannustaa muitakin unelmoimaan, mutta myös tekemään jotain unelmiensa saavuttamisen eteen. Itse asiassa blogini toiseksi suosituin teksti käsittelee juurikin unelmia, tai oikeastaan elämistä. Ja aivan ensimmäinen unelmia käsittelevä teksti pitää sisällään ajatuksen siitä, että unelmat antavat elämälle merkityksen, intohimoa elämää kohtaan. Viime aikoina blogi on ollut hiljainen unelmien osalta, mutta ei se tarkoita sitä ettenkö olisi aihetta pohtinut, tai unelmoinut. Ja itse asiassa Motivation Monday -postauksissa olen myös unelmointia sivunnut, kerran jos toisenkin.
Mutta itse asiaan.
Facebookin Sinä olet kaunis -sivuston ylläpitäjä kirjoitti juuri ennen vuodenvaihdetta mielenkiintoisen päivityksen, heitti ilmoille idean, joka ei ole jättänyt minua rauhaan. Tiivistäen idea on seuraava: Kirjoita joka päivä ylös 20 unelmaasi. Viiden päivän kuluttua sinulla on edes…

Motivation Monday!

Kuva
Itseensä uskominen, se on niin tärkeää. Ei itserakkautta tai itsekeskeisyyttä, vaan että uskoo siihen mitä on, mitä tekee. Se on tärkeää.

Olla rohkeasti sellainen kuin on, oma itsensä. Ettei olisi kateellinen muille, haluaisi sitä mitä toisilla on. Sillä oma elämä on räätälöity juuri minulle, ja minä olen erilainen kuin muut, sinä olet erilainen kuin muut. Ja se tekee meistä niin kauniita ja juuri omia itsejämme.

Tämä on se asenne, jota haluan itselleni opettaa. Että kaikki voi olla ihmeellistä. Mieluummin katson maailmaa vaaleanpunaisten lasien läpi kuin kuolen kyynisyyteen...

Ja lopuksi. Tee se. Tee se joka tapauksessa. Mitä oletkaan suunnitellut tälle viikolle, tulevalle, elämällesi. Vaikka se tuntuisikin hurjalta, pähkähullulta, pelottavalta. Tee se silti! Niin minäkin haluan tehdä...

(Lukupäiväkirjaan) Lydia & Derek Prince; Tehtävä Jerusalemissa

Taas kerran kirja omasta hyllystä, kummasti niitä lukeamttomia kirjoja sieltä vain löytyy ja löytyy. Viime sunnuntaina olin kuumeessa ja mieli teki lukea jotain kun ei muutakaan jaksanut. Ja aika lailla summanmutikassa nappasin käteeni Derek Princen kirjoittaman kirjan Tehtävä Jerusalemissa.
Mikä oli tanskalaisen Lydian tehtävä Jerusalemissa? Se oli olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan...Jumalan johdatuksessa. Kirja kertoo Derekin vaimon Lydian elämästä, tapahtumista, jotka vaikuttivat siihen, että menestyvä ja arvostettu tanskalainen opettaja jättää kaiken taakseen ja muuttaa Jerusalemiin, tietämättä itsekään miksi. Alkusanojen mukaan vaimo oli itse liian kiireinen kirjoittaakseen, joten Derek päätti itse ryhtyä tuumasta toimeen, kirjoittaa vaimonsa uskomattoman tarinan kansien väliin, rohkaisuksi muille.
Tehtävä merkitsi rahasta, asemasta, ammatista ja ystävistä luopumista ja elämistä päivä kerrallaan vaarallisissa olosuhteissa palvellen vieraita ihmisiä. Lydia oli agnostikko, joka l…

Paluu arkeen!

Ihan sydämestäni totean että ihana arki, mutta on se silti aika lailla epäinhimillistä että herätyskello soi klo 6.40 ja 9.15 mennessä olen jo vienyt kuopuksen kävellen eskariin ja tullut lenkin kautta kotiinkin. Lomalla olin tuohon aikaan vielä nukkumassa...

Lomailu on mukavaa ja akkujen lataaminen tarpeellista tasaisin väliajoin. Meidän joululoma meni rehellisesti kotona laiskotellen. Lapset ovat lukeneet paljon, ulkoilleet myös, ja olemmepa pelanneet paljon lautapelejä yhdessä, kyläilleet myös ja jopa piipahdettu Tampereella. Rennoin joululoma aikoihin.

En ole silti ollut täysin toimettomana kahta viikkoa, töitä on tullut tehtyä kyllä, mutta vähemmän kuin normaalisti. Lapset ovat hoitaneet itse oman viihdytyksensä, mutta silti jälkikasvun läsnäolo on tuonut oman vivahteensa työpäiviin, ihan täydellä teholla en ole töitä tehnyt. Toisaalta ei ole ollut tarvettakaan.

Tällä hetkellä odottelen vielä sisäisen koneeni käynnistymistä, mutta vähän kerrallaan. Koti on hiljainen, tee mukissa …

Vielä kerran; kirjat 2014

Päätin vielä palata kirjavuoteen 2014. Julkaistuja kirjoja ei viime vuonna tullut, mutta luettua tulikin sitten 59 kirjaa. Alla koottu lista edellisen vuoden lukusaaliista, viimeisin ensimmäisenä:

59. Jenni Linturi; Malmi 1917
58. Kang Chol-hwan & Pierre Rigoulot; Pojongjangin akvaariot - 10 vuotta Pohjois-Korean gulagissa
57. Coretta Scott King; Elämäni Martin Luther Kingin rinnalla
56. Olavi Eskola; Susipassissa
55. Kai Vakkuri; Näin kirjoitat oman elämäsi tarinan
54. Saara Karppinen (Toim.); Kaikki mahtuu käsilaukkuun
53. Joel Haahtela; Perhoskerääjä
52. Kristian ja Ritva Sand; Uskon seikkailut
51. Suvi Ahola & Satu Koskimies (Toim.); Uuden Kuun ja Vihervaaran tytöt
50. Nicky Cruz; Sydän tulessa
49. John Boyne; Tarkoin vartioitu talo
48. Enni Mustonen; Paimentyttö (Syrjästäkatsojan tarinoita)
47. Anja Snellman; Paratiisin kartta
46. L.M. Montgomery; Runotyttö etsii tähteään
45. Anna-Lena Laurén; Sitten saavuin Moskovaan
44. Bo Carpelan; Piha
43. L.M. Montgomery; Runotyttö maineen polulla
42.…

(Lukupäiväkirjaan) Diet Eman & James Schaap; Kielletyt sanat

Tämän kirjan nappasin seurakunnan "kirjastohyllystä" luettavakseni, kummasti tämä aihe ei vanhene koskaan; natsien taholta tapahtunut järkyttävä juutalaisvaino on ollut monen kirjan aiheena ja mielestäni aivan syystäkin. On tärkeää ettei tätä julmuutta unohdeta koskaan!
Kielletyt sanat on tosikertomus nuoresta naisesta, joka natsimiehityksen aikana ryhtyi pelastamaan juutalaisia yhdessä sulhasensa ja muiden Hollannin vastarintaliikkeen jäsenten kanssa. Isänmaalliset nuoret toimivat jatkuvassa kiinnijäämisen pelossa, mutta velvollisuus seurata omantunnon ääntä painoi enemmän kuin valloittajien käskyt.Kielletyt sanat käsittelee aihetta Hollannin miehityksen jälkeisien aikojen näkökulmasta ja kertoo hyvin realistisesti siellä tapahtuneista julmuuksista. Eman on nuori tyttö, vain parikymppinen Saksan miehittäessä Hollannin. Historian kuvaus subjektiivisesta näkökulmasta tuo asiaan oman vivahteensa, asiat tuntuvat niin paljon todellisemmalta. Ja on aina eri asia lukea yksittäisen …