Retkellä - Ritajärvi

Eilen päätimme pitää retkeilypäivän, pitkästä aikaa. Tässä on ollut kuluneet viikot ja itse asiassa kuukaudet melko kiireisiä ja toiminnantäyteisiä, joten pieni irtiotto ja pääkopan tuulettaminen tuntui hyvältä ajatukselta. Täällä kotikunnassa on vielä monenmonta paikkaa tutkimatta, joten jo käytyjen kohteiden sijaan suuntasimme meille aivan uuteen paikkaan, eli Ritajärvelle.


Tästä lähdettiin. Ensimmäinen suunnitelma oli kävellä Valkeajärvelle, syödä eväät siellä, tutkia maastoa ja palata takaisin, sillä kartan perusteella mittasuhteita oli hieman vaikea arvioida. Mutta välimatkat olivatkin huomattavasti lyhyemmät, joten kävimme katsomassa myös kahta muuta järveä ympäristöineen. Nähtyä tuli siis myös Alinen Ritajärvi ja Ylinen Ritajärvi.


Puro, joka laskeutui metsän keskeltä alas.


Näkymää Valkeajärvelle.


Matka jatkui pitkospuita pitkin kohti Alinen Ritajäveä.


Kallion laelta näkymää Alinen Ritajärvelle.


Ritajärven mökki. Löydettyämme reitin alas kalliolta, pystytimme leirimme mökille. Grilli lämpeni kunnan tarjoamilla puilla, lapset viihtyivät piirtelemässä muistikirjoihinsa, ja me nautimme suojaisesta paikasta, jonne tuuli ei päässyt puhaltamaan. Ritajärven mökin luona oli myös ulkohuussi, joka on retkeilijöiden käytössä, ja tätä yleillisyyttä käytimme myös hyväksemme.


Näiden kallioiden juuressa söimme eväitämme.


Edelleen Alinen Ritajärveä. 


Tadaa. Retkiselfie.


Esikoinen päätti kokeilla vanhaa laituria. Ja sitten kuivateltiin sukkaa ja kenkää tulen ääressä.


Eväät syötyämme keräsimme leirin kasaan, vaihdoimme muutaman sanan seuraavien retkeilijöiden kanssa, saimme uutta tietoa ympäristöstä ja lähdimme lopulta kohti kolmatta järveä. Suuntana siis Ylinen Ritajärvi.


Ylinen Ritajärvi oli vielä osittain jäässä. Ja jääkerros olikin yllättävän paksu edelleen.


Autoa kohti kulkiessamme alkoi retkiseurueemme hieman väsyä, mutta ei kai ihme; reilut neljä tuntia raittiissa ulkoilmassa ja melkein 7km kävelyä. Poikettiin muutamaan otteeseen pois polulta ja rämmittiin kallioita ylös ja ryteikköjen halki takaisin polulle, sain yhden oksan päähäni keskimmäisen nojatessa puuhun tuolla ryteikössä, mutta kaikkea sattuu. Ja mikä parasta koko päivässä; omat ajatukseni lepäsivät niin täysin. Ei mitään suuria pohdintoja tai muuta, vain olemista hetkessä; se teki hyvää.


Autossa istui kiitettävän väsynyttä sakkia, ja illalla sauna maittoi kaiken sen reippailun jälkeen. Ja se päätettiin, että Ritajärvelle mennään vielä uudestaan, niin paljon vielä jäi näkemättä ja tutkimatta paikkoja. Ja tämä kun ei ole rauhoitettu luonnonsuojelualue, niin poluiltakin saa poiketa niin paljon kuin haluaa.

Reittien varrella on useampi nuotiopaikka, ja laavukin löytyy. Lasten toive oli mennä kesällä laavulle yöksi, saas nähdä kuinka eräilijöiksi ryhdytään ;)

Mutta kannatti lähteä retkeilemään. Niin kaunista, niin rauhallista. Sitä sain, mitä kaipasinkin.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vehnätön elämä.

Kun unelmat eivät toteudukaan.