Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on toukokuu, 2015.

Päivä Tampereella

Kuva
Viikko sitten sunnuntaina vietimme päivän Suomenlinnassa, mutta kuvien muokkaaminen blogia varten vie hieman aikaa, joten en jaksa siitä juuri nyt stressata. Mutta melkoinen kuvakokoelma tuosta retkestä on kyllä tulossa, kunhan vain saan muokattua puumerkkini jokaiseen kuvaan...
Suomenlinnan sijaan saatte hieman kuvia Tampereelta. Maanantaina lapsilla oli koko koulun retki Hämeenlinnaan, missä viettivät koko päivän. Me käytimme tilaisuuden tietenkin hyväksemme, ja suuntasimme kulkumme Tampereelle.
Suunnitelmat päivälle olivat hyvn yksinkertaiset: nautitaan siitä että ollaan kerrankin liikkeellä kaksin, kävellään, käydään kahvilla ja lounaalla. Ja piipahdimme myös ostoksilla. Minun oli pakko hankkia uudet lenkkarit, vanhoissa kun oli isovarpaan kohdalla reikä, ja tuo parempi puoliskoni tarvitsi paidan pyöräilyä varten. (Ja nyt kun jalassa on ollut kunnon lenkkarit, voin todeta että kengissä ja kengissä on eroa...)

Tammerkosken alue on vain yksi lempipaikoistani Tampereella. Tuo tehdas…

Blogilista lopettaa...blogin seuraamisesta siis asiaa.

Blogilista lopettaa toimintansa 1.6.2015 ja tämän jälkeen blogien seuraaminen ei siis enää onnistu sitä kautta. Blogini löytää kuitenkin myös Bloglovinista, tästä pääset klikkaamaan itsesi blogini seuraajaksi sitä kautta. Blogilistan jättämää aukkoa paikkaamaan syntyi myös uusi blogipalvelu Blogipolku. Blogini löytyy nyt myös sieltä, ja tästä pääset klikkaamaan itsesi blogini seuraajaksi sitä kautta.
Näiden blogipalveluiden lisäksi blogiani voi tietenkin seurata liittymällä suoraan sen lukijaksi tuolta oikeasta alareunasta, sekä Facebookissa blogin omien sivujen kautta
Ei muuta tällä kertaa.

Retkellä - Puurijärvi

Kuva
Äitienpäivänä kävimme katsomassa kahta meille aivan uutta paikkaa. Säpilän riippusillasta kirjoitinkin jo heti äitienpäivän jälkeen, tästä toisesta osuudesta lupasin kirjoittaa myöhemmin. Ja vihdoin ja viimein, se hetki on nyt.

Kohteenamme oli siis Puurijärven ja Isosuon kansallispuisto, joka sijaitsee Kokemäenjoen varrella. Tämä kansallispuisto on perustettu vuonna 1993 ja siihen kuuluu sekä laajoja, linnustoltaan monipuolisia suoalueita että matala, rehevä ja linnustoltaan arvokas Puurijärvi, joka oli siis äitienpäiväkäyntimme tarkka kohde.

Puurijärvi on itseasiassa Suomen merkittävimpiä lintujärviä, ja siellä pesii noin 50 eri lintulajia, ja se on myös monien vesilintujen muutonaikainen levähdysalue. Opastekyltistä luin, että keväisin järvellä voi parhaimmillaan nähdä satoja laulujoutsenia sekä muutamia tuhansia metsähanhia. Itse emme ihan näitä määriä nähneet, mutta se ei haitannut.

Sattumalta törmäsimme näköalapaikalla tuttuihin, ja seurueen lintuharrastaja kertoi, että Puurijär…

Aamulenkillä.

Kuva
Jatketaan arkiteemalla, sitähän tämä elämä enimmäkseen on. Täällä blogissakin on jo tainnut ilmetä, että lenkkeilen aamuisin kuopuksen eskariin vietyäni, mutta loppujen lopuksi en laske itseäni miksikään himolenkkeilijäksi; päivittäiset kilometrit pyörivät 3-8 km välillä. Mutta sen verran onnistuin toissaviikkona kävelemään, että sain jonkin rasitusvamman vasempaan nilkkaani. Viime viikko menikin siis levon kannalla, kävelyt olivat enimmäkseen eskariin ja takaisin.

Mutta eskarille käy kulkumme arkiaamuisin. Kävellen. Ja vettä saa kyllä tulla kaatamalla, jotta tehtäisiin tuo kilometrin matka autolla. Tänäänkin ripotteli hieman kun lähdettiin, mutta lopulta aurinko jo paistoi eikä sateesta ollut enää tietoakaan.

Ja jostain syystä tykkään poiketa teiltä pois ja rämpiä vähemmän kuljetuissa paikoissa. Ja niin myös tänään. Reitti kylläkin oli tuttu, täällä olen käynyt jo muutaman kerran aikaisemminkin.

Mutta kun poikkeaa tutulta reitiltä, rämpii joskus puskissa ja kurakoissa, tekee useimmi…

(Lukupäiväkirjaan) Juha Heinonen; Surujeni juuret - Anton Laurila

Sain ystäviltäni lainaan Anton Laurilasta kertovan kirjan Surujeni juuret. Itselleni Anton Laurila on jäänyt suhtkoht tuntemattomaksi, ainoa kosketukseni häneen on ollut musiikkvideo Isä , jonka joku aikoinaan linkkasi facebookissa.
Anton Laurilan elämässä riitti vauhtia: alkoholia, rockelämää, etsintää. Laurila nousi koulukiusatusta pojasta ihailijoiden ympäröimäksi rocktähdeksi. Mikään ei tuntunut riittävän. Kunnes tuli täysi pysähdys ja putoaminen kuilun pohjalle. Mutta kuilun pohjalta johti vain yksi tie. Mutta itse asiaan.
Kirja oli melko karua luettavaa. Se kertoo nuoren pojan isänkaipuusta, siitä mitä epäonnistunut isäsuhde ja muut elämän kolhut saivat aikaan. Se kertoo koulukiusaamisesta, erilaisuudesta ja yksinäisyydestä. Ja kovasta kuoresta, joka lopulta kasvaa kaiken sen ympärille.

Surujeni juuret on kertomus nuoresta pojasta, joka kaipaa aina vain enemmän, joka elämän kolhujen myötä päättää näyttää kaikille, päättää menestyä ja saavuttaa jotain suurta, olla parempi kuin oma …

(Lukupäiväkirjaan) Linda Olsson; Kun mustarastas laulaa

Huhtikuun loppupuolella luin Linda Olssonin edellisen kirjan Kaikki hyvä sinussa, ja se oli hyvin voimakas lukukokemus, pidin kirjasta erittäin paljon. Joten kun googletellessani huomasin Olssonilta ilmestyneen jo seuraavankin kirjan, lähdin kirjastoon aika pitkälti siltä istumalta ja hankin kirjan käsiini.

Hetken aikaa odottelin edellisen lukukokemuksen tunnelman hiipumista, mutta Kun mustarastas laulaa odotti lukijaansa päivä toisensa jälkeen, ja minun oli yksinkertaisesti pakko avata kirja ja lukea se.
Hiljaisuuteen eristäytynyt Elisabeth, antikvariaatistaan luopunut leskimies Otto ja nuori, herkkä sarjakuvapiirtäjä Elias asuvat samassa rapussa Etelä-Tukholmassa. He kaikki ovat ajautuneet elämässään merkityksettömyyden umpikujaan, mutta kevään edetessä valo tunkeutuu sisään. Aluksi ajattelin että olin vain väsynyt kun en saanut kirjan tarinasta kiinni. Mutta sama tunne jatkui hyvin pitkään ja se oli oikeastaan hieman hämmentävää. Ja sitten kun sain tarinasta ja henkilöistä kiinni ta…

Tylsää arkea?

Kuva
Huomaan, että viime aikoina blogini on lipunut jostain syystä lukupäiväkirjan puolelle, vaikka se ei todellakaan ole ollut tarkoitus. Toisaalta se ehkä kuvastaa paljon tämänhetkistä tilannetta; olen lukenut kirjan toisensa jälkeen, lukuvauhti on ollut melkoinen.
Mutta jotta blogi ei jäisi liian kliiniseksi, kirjoitanpa jotain perusarjesta. Siis tästä päivästä tällä kertaa, sillä kerrankin olen napsinut myös kuvia matkan varrelta.

Aamu alkoi tahmeasti. Nukuin liian vähän (olisi pitänyt mennä nukkumaan aikaisemmin..) enkä meinannut käynnistyä päivään ollenkaan. Lapset takkusivat yhtä lailla, mutta päästiin ajoissa liikkeelle. Kunnes käännyttiin kuopuksen kanssa takaisin kenkiä vaihtamaan, taivaalta kun tuli vettä melkein kaatamalla. Kuopus päätyi eskarille autolla, sen jälkeen uhmasin itse sadesäätä ja lähdin tekemään peruslenkkini.
Ja tänä aamuna mielessä pyöri aivan liikaa asioita, ärsytti aivan liian moni asia, joten hiekkatielle päästyäni päätin kokeilla miten jalat kestävät juokse…

(Lukupäiväkirjaan) Martha Schad; Stalinin tytär

Stalinia käsittelevät kirjat eivät yleensä ole kevyimmästä päästä eikä tämäkään kirja sitä ollut. Mutta kukaan lähipiiristäni ei taida olla yllättynyt siitä, että juuri tämä kirja päätyi luettavakseni kirjastosta.
"Kremlin prinsessalla" oli kaikkea, mitä pieni tyttö saattoi toivoa. Svetlana rakasti isäänsä ehdoitta, kunnes hänelle teini-iässä alkoi valjeta, millaisiin rikoksiin ihmisyyttä vastaan diktaattorin ottein Neuvostoliittoa johtanut Stalin oli syyllistynyt. Stalinin nimen tuntevat kaikki, mutta ainakin minulle hänen perheensä on jäänyt hämärän peittoon, joten tämä Martha Schadin kirjoittama Stalinin tytär valaisee hirmuhallitsijaa ja hänen tekojaan aivan uudella tavalla.

Kirja ei todellakaan anna Josif Stalinista ruusuista kuvaa, tai väitä hänen olleen mitään muuta kuin todellisuudessa oli. Mutta silti pysähdyin kirjan alkupuolella miettimään moneen kertaan sitä, että Stalin oli isä, ja kaiken lisäksi isä, joka rakasti lapsiaan, ja jota esimerkiksi hänen tyttärensä S…

(Lukupäiväkirjaan) Donald Spoto; Lumous - Audrey Hepburnin elämä

Tämä Audrey Hepburnin elämäkerta löytyy omasta kirjahyllystäni. Se sattui kerran olemaan kirjakaupan kassalla tarjolla viime hetken ostokseksi, ja koska hintaa ei ollut paljoakaan sorruin sen ostamaan. Ostopäätös oli aika heppoinen; kirja oli halpa ja Audrey sen kannessa hyvin kaunis. Enkä minä ole koskaan edes katsonut hänen elokuviaan, enkä loppujen lopuksi tiennyt hänestä paljon muutakaan. Tämä kirja ei kuitenkaan ehtinyt kovinkaan montaa iltaa yöpöydälläni olla, sillä ahmin sen läpi melko nopeasti. Ja saattoi se nukkumaanmenokin venyä hieman kun lukeminen vei mukanaan...
Audrey Hepburnin tyttömäinen charmi teki hänestä eleganssin jäljittelemättömän tyyli-ikonin. Vaikka lapsuutta ja nuoruutta varjostivat isän lähtö perheestä ja toisen maailmansodan aikainen saksalaismiehitys Hollannissa, Hepburn löysi tiensä tähtiin. Aloittaessani tätä Hepburnin elämäkertaa olin juuri lopetellut Corrie ten Boomin kirjaa, joten oli hauska yhteensattuma lukea siitä kuinka myös Audrey ja hänen äitinsä …

Retkellä - Säpilän riippusilta

Kuva
Viime kesänä ajelimme päiväksi Poriin pienempiä teitä pitkin, ja matkan varrella bongasimme jo tuolloin kyltin riippusillasta. Kirjoitin paikan muistiin, ja tarkoituksena olikin retkeillä joku kerta riippusiltaa katsomaan, mutta kuten arvata saattaa; riippusillan katsominen vain jäi.

Eilen oli äitienpäivä ja sen kunniaksi ajattelimme tehdä edes pienen retken jonnekin lähialueella, ja niinpä muistimme riippusillan ja päätimme tehdä pienen päiväajelun, matkaa kun riippusillalle ei ihan hirvittävästi kuitenkaan meiltä ole.


Kohteenamme siis oli Säpilän riippusilta Kokemäellä. Kokemäenjokilaakson matkailuoppaan sivuilta selviää, että Säpilän puurakenteinen riippusilta on 125 metriä pitkä ja se on rakennettu vuosina 1949-1950. Nettisivuilla navigointiohjeeksi oli laitettu osoite Uppaantie, 32830 Riste, mutta itse päädyimme Kyttäläntieltä opastekylttejä seuratessamme toiselle puolelle siltaa ja navigointiohje on yksinkertaisesti Riippusillantie, Kokemäki.

Tapani mukaan vietin aikaa myös sill…

(Lukupäiväkirjaan) Helena Anhava; Hidas osa

Helena Anhava; runoilija, johon en taida kyllästyä koskaan. Hänen runoissaan on vain jotain niin kaunista ja niin paljon syvyyttä, juuri niitä asioita, joita haluan runoilta, joita luen. Eikä runojen silti tarvitse olla pelkkää linnunlaulua ja auringopaistetta, ei sitä ole Helena Anhavankaan runot.

Wikipedia kertoo, että runojen lisäksi Anhava on julkaissut aforismeja, novellikokoelmia, lastenkirjan sekä kuunnelmia. Hän on suomentanut romaaneja, näytelmiä, kuunnelmia, lasten- ja nuortenkirjoja sekä lyriikkaa. Anhava on myös toimittanut oppikirjoja, antologioita ja runokokoelmia.

Hidas osa on Anhavan viides teos, vuodelta 1979, sen jälkeen on ilmestynyt yhdeksän teosta, joista viimeisin vuonna 2008. Joten kyllähän tässä Anhavankin kohdalla minulla vielä lukemista riittää.

Mutta sitten itse asiaan, eli juuri luettuun kokoelmaan Hidas osa.

Hidas osa on jaettu kuuteen eri osaan, ja jokainen näistä osasta on oma kokonaisuutensa, oma pieni maailmansa, joka on kudottu niin taitavasti yhteen.
Kev…

Vielä kerran: Kuudes hetki

Kuva
Huhtikuun alkupuolella, monologiprojektin päätyttyä, kirjoitin päälimmäiset tuntemukset ylös, mutta myös palaavani pohtimaan projektia vielä kerran. Kuukausi on jo kulunut, mutta vielä en ole pohtimaan taipunut. Mutta ehkä vähitellen on aika.
Luovan prosessin edellytys on purkaminen. On luovuttava olemassa olevasta rakenteesta, jotta uudelle tulee tyhjää tilaa. Tyhjä on inspiroitumisen lähtökohta. (Mertzi Bergman; Inspiroidu arjesta) Tuo Bergmanin toteamus jäi pyörimään ajatuksiini, ja varmasti kuka tahansa luovan työn tekijä allekirjoittaa tuon saman tyhjyyden tunteen, joka valtaa jonkin projektin päättyessä. Näin se on ollut itselläni kirjoittamisprosesseissa, toisen romaanikäsikirjoitukseni valmistuttua kirjoitin siitä kuinka aion nauttia siitä tyhjyyden tunteesta, nauttia hiljaisuudesta, sitten kirjoitinkin jo kuinka kellun vain päivästä toiseen tekemättä mitään, pian koin jo olevani tuuliajolla saamatta mistään kiinni. Mutta selvisin selkeästi hengissä, kesän luin, kirjoitin runoj…