Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on heinäkuu, 2015.

Heinäkuu.

Kuva
Heinäkuu lähenee loppuaan, pian on jo elokuu. Niin se aika vain menee.
Heinäkuussa...
...meillä on ollut sosiaalista elämää, sillä
...äitini tuli muutamaksi päiväksi meille kyläilemään. ...kokkailimme eräänä sunnuntai-iltana kaveriporukalla täällä meillä. ...talo oli täynnä porukkaa kun juhlimme 12 vuotta täyttänyttä esikoista. ...äitini otti miehensä kanssa lapset muutamaksi päiväksi kesälomailemaan pohjanmaalle. ...saimme pitää myös isääni ja hänen vaimoaan vierainamme. ...kutsuimme itse itsemme ystävän kolmikymppiskahveille. ...meidät kutsuttiin toisen ystävän nimpparikahveille. ...kummityttöni perhe tuli meille muutamaksi päiväksi kyläilemään. ...vietimme illan ystävien luona grillaillen.
...kotona on tapahtunut jotain rempparintamalla, sillä
...innostuin repimään ruokasalin tapetteja pois. Ja tässä puuhassa viihtyi koko perhe, äitini mukaan lukien. ...maalasimme yhden ruokasalin seinistä. ...maalasimme eteisen seinät valkoisiksi.
...olen puuhastellut sitä sun tätä, sillä
...olen tu…

Christian Artists Finland -kesätapaaminen!

Kuva
Ohjelmassa on siis myös allekirjoittaneen vetämä kirjoittajapaja, tervetuloa mukaan!

(Lukupäiväkirjaan) Tommi Kinnunen; Neljäntienristeys

Tämän kirjan olin kirjoittanut puhelimestani löytyvään listaan kirjoista, jotka haluaisin lukea. Olin tainnut lukea Neljäntienristeys-romaanista kiitettäviä arvioita niin lehdistä kuin blogeistakin, ja kun kirja sitten löytyi kirjastosta lainattavaksihan se päätyi.
Nuori pitäjänkätilö Maria herättää ympäristössään epäilystä. Hankalia synnytyksiä kunnialla hoitava itsellinen nainen saa vuosien mittaan tahtomansa arvostuksen mutta ei huomaa jääneensä oman kaipuunsa vangiksi. Kuten takakannen teksti kertoo, kirjassa käydään perheen tarina läpi neljän eri henkilön kautta. Fokalisojina ovat siis Maria, hänen tyttärensä Lahja, Lahjan miniä Kaarina, sekä Marian mies Onni. Tapahtumat sijoittuvat pohjoiseen Lapin sodan ympärille, mutta sota on kuitenkin lopulta sivuseikka kirjan tapahumissa.
Aviottomana syntynyt Lahja-tytär tahtoo kerätä elämäänsä kaiken sen, minkä äiti omastaan painolastina hylkäsi. Sodan polttamaan pohjoiseen palaava pakolainen kaipaa avioliitossaan kosketusta, kun taas sotas…

(Lukupäiväkirjaan) Suvi Ahola; Iljan äidiksi

Suvi Aholan kirjoittama omakohtainen kirja Iljan äidiksi valikoitui iltalukemiseksi kirjaston muistelmahyllystä, ja muutama ilta sen parissa menikin ennen nukkumaan menoa.
Pietarissa lastenkodissa nelivuotiaaksi varttuneesta cp-vammaisesta Iljasta tuli suomalainen pikkupoika pitkänäperjantaina vuonna 1997. Samalla muuttui koko elämä perheessä, johon kuuluivat ennestään 37-vuotiaat äiti ja isä, lapset Otto 9, ja Reetta, 8 - sekä lapinkoira Tyyne.Iljan äidiksi on hyvin rehellinen kertomus adoptioprosessista, sen herättämistä ajatuksista ja tuntemuksista, mutta sitäkin enemmän se on Aholan raatorehellinen kertomus omasta itsestään, vanhemmuudestaan, ja niistä ajatuksista, joita Iljan saapuminen perheeseen herätti. Ja vaikka sanana raatorehellinen saattaakkin kuulostaa negatiiviselta, en sitä sellaisena tarkoittanut, vaan halusin korostaa sitä, ettei kirjaa kirjoittaessa ole pidetty yllä turhaa sensuuria, tai yritetty kiillottaa omaa kuvaa todellista kirkkaammaksi.
Ja se oli mielestäni kir…

(Lukupäiväkirjaan) Thelma Sangster; Revitty huntu

Tämän(kin) kirjan olen lukenut jo aikoja sitten, mutta kuten tuo luettujen kirjojen pino kertoo; olen ollut hieman laiskanpuoleinen kirjoittamaan kirjoista lukupäiväkirjamerkintöjä.
Mutta parempi myöhään kuin milloinkaan, joten tässä sitä mennään.
Tytön nimi oli Gulshan, 'Puutarha'. Isä rakasti häntä enemmän kuin muita lapsiaan, vaikka olikin toivonut hänestä poikaa. Revitty huntu kertoo siis erään pakistanilaisnaisen, Gulshanin, tarinan. Gulshan oli hartaan muslimi-isän tytär, joka oli halvaantunut lapsena sairastettuaan polion. Gulshan eli hyvin etuoikeutettua elämää, ja hän sai kouluttautua korkeasti, sukupuolestaan huolimatta. Isä teki myös kaikkensa auttaakseen tytärtään parantumaan. Mutta edes isän rakkaus, huippulääkärit ja pyhiinvaellus Mekkaan eivät auttaneet, siihen tarvittiin jotain aivan muuta.
Gulshan oli rikasta pakistanilaista sukua. Hän sai opiskella, ja hänellä oli omia palvelustyttöjä. Hänen elämäänsä varjosti kuitenkin sairaus, jonka seurauksena hän oli menett…

Kaksi sutta; kumpaa ruokimme enemmän?

Näin erään kuvan facebookissa jonkun kaverini seinällä. Ei sillä niin välilä missä, ja millainen se oli, mutta sen sisältämä teksti pysäytti miettimään. Vanhan intiaaniviisauden mukaan meidän sisällämme asuu kaksi sutta; musta ja valkoinen. Ja kumpi niistä voittaa? Se kumpaa ruokimme enemmän.
Ja jos asiaa ei halua ajatella intiaaniviisauden kautta, niin selkiytetään sitä hieman. Onko maailmani musta vai valkoinen? Täynnä valoa vai pimeyttä? Onko lasini puoliksi tyhjä vai puoliksi täynnä? Ovatko elämän vastoinkäymiset ongelmia vai haasteita?
Ajatusmaailmamme, se on kaiken keskus. Millä ruokin ajatuksiani, sitä se tuottaa enemmän ja enemmän. Mietitäänpä vaikka kateutta, katkeruutta, itsesääliä...kuinka nopeasti se muuttuu kielteiseksi kehäksi! Pieni itsesäälin täyttämä ajatus tuntuu ehkä aivan viattomalta, mutta kuinka nopeasti se kasvaakaan. Seuraavaksi ajatuksena onkin jo se kuinka itse asiassa minun elämäni on aina ollut niin vaikeaa ja kuinka itse asiassa minun elämäni on täynnä epä…

Iltalenkillä.

Kuva
Pitkän lenkkitauon jälkeen kävin tänään alkuillasta lenkillä. Yksin. Joskus kun vain pitää saada selviteltyä ajatuksia, juosta pahinta kiukkua pois. Sinänsähän päivä on ollut mukava, sisältäen aurinkoa ja lämmintä, uimarannalla oleskelua, nurmikon leikkaamista sekä ystävän nimpparikahveilla piipahtamista, mutta erään instanssin kanssa asioidessa vain menee useimmiten hermot, niin myös tänään.

Peltomaisemien keskellä sitä tuntee asuvansa maalla, ja tietyllä tapaa asummekin. Tässä vaiheessa vielä ärsytys pisti askeliin vauhtia, juoksin, ja lujaa.

Viime aikoina olen suunnannut usein kulkuni hautausmaalle, niin myös tänään. Istahdin hetkeksi aikaa penkille, annoin hengityksen tasaantua. Ristin juurella on hyvä levähtää!

Pienen hiekkatiepätkän juoksin vielä niin lujaa kuin pääsin, mutta voimalaitokselle päästyäni olo alkoi helpottaa. Tahtia hidasti myös nilkka, joka ei selkeästi tykkää juoksemisesta. Harmi sinänsä, sillä minä pitäisin (ja nähtävästi pääkoppa myös)...

Joskus sitä tuntee om…

(Lukupäiväkirjaan) Päivi Niemi; Stooreja varjojen maasta

Sain ystäviltäni lainaan Päivi Niemen toimittaman kirjan Stooreja varjojen maasta. Se on kirja, jonka haluaa lukea, mutta toisaalta, osa tarinoista on melko rajuja, joten välillä lukeminen oli vain pakko lopettaa. Montaa kertomusta putkeen en lukenut.
"Melkein joka kerta vankilassa päätin aloittaa uuden elämän, mutta haaveeksi se jäi. En onnistunut, vaikka kuinka suunnittelin. Joskus minulla oli niin kovia masennuksia, että mietin tosissani itseni tappamista. Mikään ei tuntunut auttavan, oli ihan lopussa." Näin kertoo yksi niistä nuorista, jotka ovat käyneet "varjojen maassa" - siellä, missä pimeyden voimat hallitsevat. Siellä ihminen on vain yksi hyödyke muiden joukossa, arvoton ja korvattavissa, eikä pelko koskaan lakkaa. Niemi on kohdannut satoja nuoria, jotka ovat kamppailleet pimeyden kanssa, ja hän on pystynyt kulkemaan nuorten tukena ja puhumaan näille nuorille siksi, että hän on käynyt itse läpi hyvin rankkoja elämänvaiheita, ja tietää todella mitä nämä nuor…

Retkellä - Sampakosken taistelun muistomerkki

Kuva
Viime keskiviikkona ajelin siis hakemaan lapsia kotiin. Pohjanmaantien (tie 44) varrella Lavialla on kyltti Sampakosken taistelun muistomerkistä, mutta vaikka siitä on ohi ajeltu kiitettävän monta kertaa, ei kuitenkaan olla pysähdytty.
No, kotia kohti ajaessa pysähdyttiin.

Mutta, itse muistomerkkiin siis. Muistomerkki sijaitsee Lavialla, tien 44 varrella. Tieltä käännyttäessä ei tarvitse aja pitkään, joten pikainen piipahdus muistomerkillä ei tee suurtakaan lovea matka-aikaan.

Sampakosken taistelun muistomerkki paljastettiin 31.5.1998, pystyttäjänä Lavia-seura ry. Reliefin suunnittelija on lavialainen kuvanveistäjä Pertti Mäkinen.

Sampakosken taistelu käytiin 22.2.1918, ja se oli ensimmäisiä yrityksiä, jolloin punakaarti yritti päästä murtamaan valkoisten linjan Pohjanmaan haltuunottamiseksi. Punaisten tavoitteena oli vallata seuraavaksi Kankaanpää ja jatkaa siitä kohti Kristiinankaupunkia.
Sampakosken - Suuriniemen välisellä peltoaukealla käytiin verinen taistelu, jossa kaatui 41-49…

(Lukupäiväkirjaan) Maija Lehtonen; Anni Swan

Satuinpa löytämään omasta kirjahyllystäni tämän Anni Swanin elämästä kertovan kirjan, ja kaivatessani uutta iltalukemista, päätyi tämä kirja luettavakseni.
Melkein kuka tahansa pystyy kirjoittamaan kirjan aikuisille - ja melkein jokainen tekeekin sen; mutta ihmisen täytyy omata onnellinen älyllisten ja henkisten avujen yhdistelmä voidakseen kirjoittaa hyvän lastenkirjan. Nämä amerikkalaisen nuortenkirjallisuuden tutkijan sanat soveltuvat erinomaisesti Anni Swaniin: hän oli synnynnäinen nuortenkirjailija. Anni Swan on minulle kirjailijana tuttu, eikä tietämykseni rajoitu pelkästään siihen, että olisin lukenut hänen kirjojaan vain lapsena tai nuorena, sillä muutama vuosi takaperin äitini löysi kirpputorilta koko Anni Swanin Kootut kertomukset -sarjan. Ja minut tuntien, olen palannut näihin nuortenkirjoihin vuosi toisensa jälkeen, eikä niiden viehätys itse asiassa ole kadonnut mihinkään.
Anni  Swanin teoksilla on keskeinen asema suomenkielisessä nuortenkirjallisuudessa. Hänen saduillaan on…

Tampereella.

Kuva
Viime viikon sunnuntaina äitini ja hänen miehensä ottivat lapset mukaansa ja veivät jälkikasvumme muutamaksi päiväksi pohjanmaalle lomailemaan. Tämä tarjosi myös meille miehen kanssa pienen miniloman kahdestaan, ja suuntasimme kulkumme Tampereelle, mihinkäs muuallekaan.
Kävelimme kaupungilla, söimme hyvin, kävin taidenäyttelyssä, illalla menimme leffaan ja nautimme vain yksinkertaisesti siitä että saimme olla vain me kaksi. Se tekee joskus hyvää.

Kaarina Kaikkosen installaatio Varjo.


Tammerkoskea.
´
Näkymää hotellin ikkunasta illalla....

....ja aamulla.

Laukontorilla istuimme satamalaiturilla syömässä jäätelöä.


Tammerkoskea kävimme ihailemassa kerta toisensa jälkeen...

....se vain on niin upea!

Taidekeskus Mältinrannassa kävin yksinäni. Ihastuin Sebastian Boultierin teoksiin!

Maanantaina kävimme syömässä Itamae Sushissa.
Hieman oli hotellilla vipinää rullakiekon mm-kisajoukkueiden majoittuessa samassa hotellissa, mutta onneksi tämä ei meidän menoamme paljoakaan haitannut. Mitä nyt yöll…

Taas mennään!

Kuva
Kesäkuu oli hiljainen kuukausi, tai siis olen yrittänyt ottaa rennosti, olla vain.  Olen piirrellyt lasten kanssa puutarhassa, olen lukenut paljon (pino kirjoja odottaa pöydän kulmalla lukupäiväkirjaan päivittymistä), olen lenkkeillyt, ollut lasten kanssa leirillä, ja kaiken tämän keskellä työstänyt ajatuksia, jotka ovat pyörineet mielessä.
Tekstit syntyvät eri tavalla, ja tämä teksti vaati pitkän kypsyttelyajan ajatuksissani. Sitten kirjoittelin pieniä katkelmia muistikirjaani, lenkkeilin ajatuksiani auki, ja lopulta eilen, kun tunne kasvoi ylivoimaiseksi, istuin koneen äärelle, ja kirjoitin.
Tuleva projekti alkoi tänään myös hahmottua, ja jonkun mielestä keskeneräisistä projekteista ei saisi kirjoittaa, mutta en onneksi ole mistään suunnasta taikauskoinen. Sitä paitsi olen niin iloinen siitä, että kirjoittaminen sujuu taas, saan tehdä sitä mitä rakastan, ja saan taas kerran haastaa itseäni, oppia jotain uutta.
Olen nauttinut kesäkuun päämäärättömyydestä, siitä että olen osannut suu…

(Lukupäiväkirjaan) Anneli Kanto: Veriruusut

Sisällissota on kiinnostanut minua jo pidempään, ja olenkin vähin äänin jatkanut tutkimusmatkaani maamme historiaan, vuoroin faktan, vuoroin fiktion kautta. Tällä kertaa vuorossa oli fiktio, vaikkakin osittain tapahtumat pohjautuvatkin tositapahtumiin.

Myönnän, ettei Anneli Kannon Veriruusut-romaania voi kategorisoida kevyeksi kesälukemiseksi, sillä se oli kaikkea muuta kuin kevyttä luettavaa. Raskaimmaksi lukemisen teki ehkä se, että tämä on osa maamme todellista historiaa, raaka kansalaissota, joka jakoi maamme kahtia. Kaikki eivät olleet aatteellisia, mutta sillä ei ollut kansalaissodan aikaan väliä; oli pakko valita puolensa, halusi sitä tai ei.
Viisitoistavuotias Sigrid on saanut kansakoulun päätökseen ja vastikään päässyt ripille. Isänsä kehotuksesta hän hakee paperitehtaalle töihin ja päätyy sinne aputytöksi. Tehtaalla Sigrid ystävystyy railakkaan Martan kanssa, jolla on jo sulhanenkin.Veriruusut tarkastelee sisällissotaa naisten näkökulmasta, se kertoo naiskaartilaisista, jotka…

Retkellä - Harjavalta

Kuva
Kesäkuun viimeisenä lauantaina meillä ei ollut mitään suunniteltua ohjelmaa, joten kun vettäkään ei luvattu satavan kaatamalla, päätimme tehdä pienen päiväretken Harjavaltaan. Täältä meiltä Harjavaltaan ei ole kuin reilun puolen tunnin ajomatka, joten se oli ihan mukavalla etäisyydelläkin päiväretkeä ajatellen.
Kokemäenjokilaakson matkailuoppaasta löytyi mukavasti vinkkejä mihin mennä, ja mukavasti se päivä Harjavallassa kuluikin.

Ensin kävimme katsomassa hiidenkiuasta. Navigoimme osoitteella: Hiittenkiukaantie, 29200 Harjavalta.

Historiaa.

Tuohonkin hiidenkiukaaseen on aikoinaan pronssikaudella (1300-300 eKr.) luultavimmin haudattu tyyppi jos toinenkin.

Hiidenkiuas oli aika vaikuttava....kivikasa ;)

Seuraavaksi suuntasimme Harjavallan keskustaan vanhaa kirkkoa katsomaan. Kirkko on vuodelta 1870 ja huomattavasti hienompi kuin vieressä oleva (ja seuraavassa kuvassa taustalla näkyvä) uusi kirkko, joka on vuodelta 1984.

Meillä myös lapset viihtyvät hautausmailla, joten käveleskelimme hau…