Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on elokuu, 2015.

Elokuu.

Kuva
Elokuun viimeisiä tunteja viedään, syyskuu jo tekee tuloaan. Sitä ennen vielä kerran pieni kurkistus elokuuhun.


Elokuussa...
...nautin helteistä. ...lähetin siskoni maailmalle. ...alkoi arki. ...kuopuskin aloitti koulu-urakkansa. ...olen pohtinut itsensä arvostamista, ja sitä kuinka asenne ratkaisee.


...olen opiskellut Raamattua. ...vietin aikaa jalkapallokenttien laidoilla. ...olen ehtinyt jo istua yhdessä vanhempainillassa. ...olen viettänyt aikaa puutarhassa, pakastin on puolillaan mustia, punaisia ja valkoisia viinimarjoja.  ...omenasato alkaa olla kypsymään päin.

...Monologi on työllistänyt minut elokuussa, pitää kiireisenä vielä syys- ja lokakuunkin. ...Olen piirtänyt ja maalannut hieman hiljaisen kesän jälkeen. ...meidän bändi lauloi muutaman laulun rakkaan ystävän mökkijuhlissa. ...olen laulanut bändin kanssa 200 hengen yleisölle. ...vedin huippukeikan toisen musakokoonpanon kanssa yhteislaulutilaisuuden merkeissä. ...olin Huittisten kansalaisopiston opettajien kokouksessa. ...vedin yhdistyksen

Sumussa.

Kuva
Pääni on kyllä selkeä, ajatukseni kirkkaat, mutta aamun lenkki kulki sumussa, kirjaimellisesti.






Kuinka kauniita nämä tutut maisemat olivatkaan sumuun kiedottuina.

Itsensä arvostamisesta.

Kuva
Viime vuoden tammikuussa kirjoitin: Ole sellainen kuin olet, tee sitä, mitä rakastat. Ja nyt, 1,5 vuotta myöhemmin mietin, ettei se vain ole aina niin helppoa.

Sitä kirjoittaa usein itse, että kulje unelmiasi kohti, tavoittele jotain, nauti, tee sitä mitä rakastat, ja niin edespäin. Ja sitten kun omassa elämässä kohtaa seinän (toisensa jälkeen) se ei aina vain ole niin helppoa.

Enää en oikeastaan tasapainoille äitiyden ja muun elämän välillä (kuten 1,5 vuotta sitten), sillä tämä elämäni on kaikki samaa elämää, olen äiti, mutta myös paljon muuta, ja ne kaikki elämäni osa-alueet kulkevat käsi kädessä. En mieti enää miten yhdistäisin perunoiden keittämisen ja runojen kirjoittamisen, äitiyden ja oman kirjoittamiseni, taiteen tekemisen. Sillä minä elän tämän elämäni sellaisena kuin olen.

Mutta se, mitä olen pohtinut, on se, kuinka unelmiaan tavoitellessa sitä helposti pysähtyy esteiden eteen. Lannistuu, menettää uskonsa siihen mitä tekee. Luovuttaakin ehkä.

Ja sitten kuitenkin. Jossain va…

(Lukupäiväkirjaan) Anne Edwards; Sonja - kreivitär Tolstaja

Vaikka se ei lukupäiväkirjassani juuri nyt näykään, niin rakastan venäläistä kirjallisuutta. Vanhaa ennen kaikkea, mutta pidän myös venäläisestä nykykirjallisuudesta. Olen lukenut Tolstoita, Tsehovia ja Dostojevskia, ja olen myös lukenut kirjailijoiden elämästä kertovia kirjoja, kuten myös heidän puolisoidensakin elämästä kertovia. Anna Dostojevskajan elämä miehensä rinnalla piirtyi hyvin kauniiksi lukijalle, sen sijaan Sonja Tolstajan elämä kulki hieman eri polkua pitkin.
Mennessään naimisiin kolmekymmentäneljävuotiaan kreivi Leo Tolstoin kanssa Sonja on vain kahdeksantoistavuotias. Jo kirjailijana mainetta saavuttanut Tolstoi on Sonjan koko elämä. Heitä yhdistää syvä intohimo ja riemuiten Sonja palvoo miehensä neroutta, kopioi hänen käsikirjoituksiaan, kantaa ja synnyttää hänen lapsiaan. En tässä tekstissä pureudu heidän avioliittoonsa, sillä se ei ole tämän lukupäiväkirjamerkinnän tarkoitus, vaan yritykseni on kirjoittaa tästä kirjasta edes muutama järkevä lause. Mutta kuitenkin; So…

Asenne ratkaisee!

Kuva
Eilen illalla keräsin maahan pudonneita omenoita, syksyn tuoksu oli jo kaikkialla. Ja nyt, helteiden jälkeen ajatus syksystä on houkutteleva, lohdullinen.
Elokuu kulkee kohti loppuaan, on jo aika sanoa hyvästit kesälle, toivottaa syksy tervetulleeksi.
Tänään sataa vettä, satoi jo aamulla. Mutta sateesta huolimatta vedin lenkkivermeet päälleni, jätin meikkaamatta ja suuntasin askeleeni lenkille, riippusillalta voimalaitokselle ja kotiin.
Ja siellä sateen valuessa hiuksistani ajattelin kuinka asenne ratkaisee. Sillä tänä aamuna ajattelin sateen tekevän itse asiassa hyvää, hymyilinkin siellä, märkänä kuin uitettu koira.
Kotiin päästyäni ajattelin, että tällaisen aamun jälkeen päivästä ei voi tulla muuta kuin hyvä. Sillä asenne ratkaisee!

Illan hämärtyessä.

Kuva
Eilen illalla piipahdimme ystäviemme mökillä. Lapset uivat, meloivat kajakilla, mies souteli, pojat onkivat, ja minä istuin laiturilla, nautin kauniista maisemasta ja hiljaisuudesta ympärilläni.
Ja joskus hiljaisuus, pysähtyminen, rauha, ovat enemmän kuin mikään muu.

(Lukupäiväkirjaan) L.M. Montgomery; Annan unelmavuodet

Jos olen lukenut Pieni runotyttö -sarjan läpi moneen kertaan, ja osaan kirjojen sisällön ulkoa niin etu- kuin takaperinkin, niin Anna-kirjat ovat itse asiassa jääneet omalla kohdallani vähemmälle huomiolle.

Kesällä jostain syystä haluan lukea hieman kevyemmin, ja kun hömppää en vain jaksa lukea, paluu nuortenkirjojen pariin on hyvää kevennystä lukemisteni joukossa. Siksipä siis kesän aikana olen suunnannut välillä myös kirjastojen nuortenosastolle ja etsinyt Anna-kirjoja luettavakseni.
Kahdeksantoistavuotias Anna Shirley lähtee opiskelemaan korkeakouluun Redmondin kaupunkiin. Koti-ikävää lievittää uusi ystäväpiiri, jonka kanssa Anna suunnittelee opiskelijoiden asunto-olojen parantamista hyvin annamaisen romanttisella tavalla. Gilbert Blythe lukee lääkäriksi samassa yliopistossa. He tapaavat päivittäin, mutta Anna on alkanut ujostella niin miehekkääksi muuttunutta Gilbertiä. Lomat kotona Marillan ja pienten kaksosten luona ovat kuin paluuta huolettomaan lapsuuteen.Annan unelmavuodet on …

Yksi päivä.

Kuva
Kello herättää 6.40. Aamukahvi hiljaisuudessa, yksi kerrallaan muu perhe herää ja saapuu alakertaan unia silmistään hieroen. Aamupuurot lautaselle, ja perheen yhteinen aamupalahetki ennen kuin päivän puuhat kutsuvat. Kuopus lähtee kävelemään koulua kohti 8.30, keskimmäinen pyörällä varttia myöhemmin. Esikoisella on kymmenen aamu, joten jää lukemaan muiden kadotessa tahoilleen.

Minä olen startannut aamulenkkini jo ennen yhdeksää, käyn läpi päivän asioita, ja lopulta yritän antaa ajatusteni tuulettua kunnolla. Tervehdin muita lenkkeilijöitä, hymyilen vastaantulijoille, ja nautin kuitenkin siitä, että saan tehdä aamulenkkini omassa epäsosiaalisuudessani.

Tapanani ei ole kuvailla itseäni lenkillä, mutta tänään tein poikkeuksen. Tuntui hassulta. Tänään myös pidensin lenkkiäni hieman, mittariin kertyi 5,5 km.

Kotona vaihdoin vaatteet, nappasin tavarani matkaan mukaan, ja matkalla seurakunnalle söin omenan.

Monologin lukuharjoituksia on 3-5 kertaa viikossa, riippuen meidän kummankin aikatau…

(Lukupäiväkirjaan) Stephen Hill; Radikaali kristitty

Löysin tämän kirjan lähetyskirppikseltä, ja aiheensa puolesta se kiinnosti, ja kun hintaakaan ei ollut viittäkymmentä senttiä enempää ostin sen, vaikkakin, tunnusta olleeni hieman skeptinen kirjan ja sen kirjoittajan suhteen. Tai siis sen suhteen, kuinka oikeaoppista sen sisältämä opetus lopulta on. En näet ota vastaan ihan kaikkea, mitä kirjoitetaan.
Erotutko joukosta? Valmistaudu "radikaaleihin totuuksiin". Tämä vahva opetus motivoi ja innostaa sinua elämään elämää, joka miellyttää Jumalaa. ota selvää, miten paha tilanne voidaan muuttaa hyväksi. Löydä hengellisessä erämaassa selviytymisen salaisuus. Miten sinun tulisi toimia, kun asiat eivät suju mielesi mukaan? Tämän jännittävän omaelämäkerrallisen kirjan kautta saat arvokasta opetusta, joka kestää koko eliniän. Ilokseni voin kuitenkin todeta, että ennakkoluuloni saivat kyytiä. Ja jo johdannossa asioista puhuttiin hyvin selkeästi ja Raamattuun pohjautuen, mikä tärkeintä. Ja jos luulin kirjan tuovan esiin jotain uutta, ehdo…

Arki.

Kuva
Lasten viimeiset lomapäivät menivät nopeasti. Mutta aurinko paistoi, ja vietimme viimeiset hetket uimarannalla. Minä laiturilla ja lapset vedessä.

Ja sitten eilen alkoi arki todenteolla. Kutonen, nelonen ja ekaluokkalainen. Kaikki kolme koulutiellä. Ensimmäisenä päivänä sain mennä koulun portille asti, hakiessa myös, tänään piti jäädä jo muutaman suojatien päähän, huomenna vielä kauemmas. Mutta niinhän se menee, oma tie ja omat askeleet.

Eilen oli vielä kesän tuntua, tänään taas oli syksyä ilmassa niin, että tuntui. Eilen lueskelin kissa seuranani omenapuiden alla, tänään olen juonut päiväkahvini visusti oman työhuoneeni seinien sisäpuolella. Sinänsä kyllä pidän syksystä enemmän kuin mistään vuodenajasta, mutta tänä vuonna kesä ei oikein säiden puolesta ehtinyt koskaan tullakaan. Siksi ajatus syksystä on hieman surullinen. Vaikka toisaalta, syksy pitää sisällään niin paljon uutta ja mielenkiintoista, että tervetuloa vaan!

Kummasti kesä meni aika vähillä lenkkeilyillä, rutiini on selk…

(Lukupäiväkirjaan) Kari Honkanen; Tarja Honkanen - Savon ruustinna

Olen lukenut Kari Honkasen kirjoja jo aikaisemminkin, Oikeus elää - Isän raskauspäiväkirja sekä Kasvun vuodet - isyyspäiväkirja, kertovat perheen isän näkökulmasta kehitysvammaisen pojan odotuksesta ja ensimmäisistä vuosista, sekä isän omasta kasvusta vanhemapana. Pidin jo näiden kirjojen kohdalla Honkasen tyylistä kirjoittaa, joten löydettyäni kirjastosta tämän uusimman kirjan lainasin sen kummemmin miettimättä.

Vaikkakin, se että Honkanen kirjoittaa oman vaimonsa elämäkerran, asetti ainakin itselleni pienoisen ennakkoasenteen. Joko kirja on hyvin kirjoitettu, tai sitten ei..
Pieni tyttö odottaa lastenkodin portailla rivissä muiden kanssa, että hänet valittaisiin. Ei valittu tälläkään kertaa. Kuka olisi arvannut, että kaikki muuttui, kun Jeesus valitsi hänet. Nuoresta naisesta kasvoi tomera aviovaimo, vastuuntuntoinen äiti ja vahva vaikuttaja, jolla on kutsumus tehdä Jumalan valtakunnan työtä.Tarja Honkanen - Savon ruustinna kertoo siis Kari Honkasen omasta vaimosta, tämän elämästä ja…

Sisko.

Kuva
Sisko ja sen sisko.
Me olemme olleet aina läsnä toistemme elämässä, joskus enemmän, joskus vähemmän, mutta aina kuitenkin siinä jos toinen on tarvinnut. Me olemme tukeneet kun toisella on ollut vaikeaa. Me olemme nauraneet yhdessä. Me olemme itkeneet yhdessä. Me olemme kokeneet paljon yhdessä. Me olemme käyneet yhdessä läpi toistemme surut ja ilot, lasten syntymät, elämänmuutokset, pelot ja toiveet. Me olemme aina tienneet, että toinen on vain puhelinsoiton päässä, valmiina ajamaan monta sataa kilometriä toisen vuoksi jos olisi tarvinnut.
Koska me olemme aina olleet me kaksi.
Mutta elämä tuo mukanaan muutoksia, eikä niitä ole aina helppoa ottaa vastaan. Vaikka haluaakin. Ja onhan tämä päivä ollut tiedossa, siihen on valmistautunut, ja silti, se ei vain ole helppoa.
Ensi tiistaina siskoni perhe astuu lentokoneeseen, suuntaa elämänsä kohti Thaimaata, ja lähetystyötä siellä. Ja minä iloitsen heidän puolestaan koko sydämestäni, tietenkin. Yksi sisareni suurimmista unelmista toteutuu viim…