Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on syyskuu, 2015.

(Lukupäiväkirjaan) Kari Uusikylä ja Jane Piirto; Luovuus. Taito löytää, rohkeus toteuttaa.

Tämä kirja on ollut minulla pidemmän ajanjakson laina. Kuten blogissakin on ehkä näkynyt, luovuus aiheena on minulle tärkeä. Siksipä tämäkin kirja on päätynyt lainaan, ja unohtui pitkäksi aikaa tuohon työpöydän kulmalle "odottamaan parempaa hetkeä". No, sittenpähän huomasin, että olen pian uusinut kirjan ne sallitut viisi kertaa, joten oli paras ryhtyä työhön.

Eikä se tuntunut työltä laisinkaan. (Vaikka muistiinpanoja tietokoneelle kirjoitinkin.)
Luovuus ei ole vain syntymälahja, aivojen ominaisuus tai taiteilijoiden yksinoikeus. Useimmiten luovuus ilmenee tavallisten ihmisten arjessa. Sitä on meissä jokaisessa, ja se näkyy vapaana itsensä toteuttamisena harrastuksissa, kotona ja työssä. Kirja jakaantuu kahteen osaan. Kari Uusikylän kirjoittama ensimmäinen osa rakentuu ennen kaikkea luovuuden teoriasta. Siinä käsitellään erilaisia näkökulmia luovuuteen, eri koulukuntien selityksiä luovuudelle sekä tietenkin luovuutta itseään; sitä mistä luovuus rakentuu ja millainen on luova …

Viikon kootut.

Kuva
Edellinen viikko oli hiljainen, niin blogin puolella kuin muutenkin. Olen aivan tarkoituksella hidastanut tahtia, hiljentänyt elämääni, sillä juuri nyt sille tuntuu olevan tarvetta.

Eikä kyse tarvitse olla mistään vakavasta. Joskus vain tuntuu siltä, että tahtia pitää hidastaa, karsia pois ylimääräistä. Joskus tuntuu parhaimmalta kulkea hieman sumussa, elää vain päivä ja hetki kerrallaan, antaa elämän soljua eteenpäin omalla painollaan.

Minä olen siis pysähtynyt aivan tarkoituksella. Olen hidastanut tahtia myös lenkeilläni, vaikka en aina muutenkaan hikilenkkiä ole vetänyt. Mutta nyt olen pysähdellyt enemmän, nauttinut syksyn tuoksuista, ihaillut luontoa, joka tarjoaa niin paljon nautittavaa. Kunhan vain katsoo välillä ympärilleen, pysähtyykin.

Aina ei tarvitse odottaa loppuupalamista tai suurta kriisiä, jotta ymmärtäisi hellittää. Itse asiassa niitä ei kannattaisi koskaan odottaa. Tärkeämpää olisi kuunnella itseään, kysyä, mitä minä tarvitsen ja kaipaan juuri nyt. Pitää pysähtyä kuu…

(Lukupäiväkirjaan) L.M. Montgomery; Anna omassa kodissaan

Ja Anna-sarjan läpi lukeminen jatkuu. Olen jo kirjoittanut edellisistäkirjoista eikä niistäkään ole kovinkaan kauaa aikaa, joten tästä merkinnästä saattaa tulla hieman lyhyehkö.

Nyt olemme jo siinä pisteessä, että Anna ja Gilbert sanovat viimein toisilleen tahdon, ja suuntaavat kohti yhteistä elämää ja omaa Haavemajaansa. Kirja on kertomus nuorenparin ensimmäisistä aviovuosista, tavallisista kommelluksista ja arkisista asioista. Kirjassa tuodaan tarinaan mukaan monenmonta uutta henkilöä, ja kylän asukkaat tulevat lukijalle tutuksi vähitellen.

Anna on vielä haaveellinen oma itsensä, ei vielä liian aikuinen, mutta joutuu kohtaamaan myös hyvin raskaita asioita, ja hetkeksi myös hänen maailmansa pimenee elämän tuodessa vaikeita koettelemuksia.

Jotain ehkä kertoo ajasta, jolloin kirja on kirjoitettu, sillä vaikeat ja arat aiheet sivuutetaan loppujen lopuksi hyvin nopeasti ja kevyesti. Toisaalta, kirjat on alunperin suunnattu nuoremmille lukijoille, joten tämä ratkaisu on ehkä ollut ihan hy…

(Lukupäiväkirjaan) Maija Nyman; Naisia kaivolla

Tämä kirja on ollut omassa hyllyssäni jo vuosia, mutta jostain kumman syystä en sitä ole aikaisemmin lukenut kokonaan, vain luvun sieltä täältä.
Mutta muutama viikko sitten otin kirjan iltalukemiseksi sänkyyn, ja kirja olikin hyvää iltalukemista. Luku illassa ei ollut kova urakka, eikä kirja ollut niin raskasta tekstiä, etteikö sitä olisi jaksanut lukea juuri ennen nukahtamista.
Maija Nyman jatkaa naisen tien pohdintaa. Elämän kaivolla hän on kohdannut tällä kertaa Raamatun naisia, vereviä Eevan tyttäriä, joiden kohtalot puhuttelevat väkevästi nykynaistakin. Vuosituhannet vaihtuvat, tavat muuttuvat, mutta sama elämän jano säilyy naisen sielussa. Eeva, Saara, Ester, Martta, Maria...Naisia kaivolla paneutuu siis Raamatun naisiin. Maija Nyman pohtii kirjassaan Raamatun naisia, heidän elämäänsä ja tarinaansa. Ja peilaa heitä myös nykypäivään, meidän nykypäivän naisten elämään. Vaikka kyse on eri kulttuurista ja täysin eri maailmanajasta, on mielenkiintoista huomata kuinka vähän tietyt asia…

Viikon kootut.

Kuva
Kuluneen viikon kootut:

Monologin suhteen olemme viettäneet kevyempää viikkoa, vain yhdet harjoitukset.

Vapaat aamupäivät ovat kuitenkin olleet tarpeeseen, sillä aikani on kulunut hyvin erään taittoprojektin parissa, siitä enemmän kunhan mainos on valmis...

Saimme tomaatteja pienen ämpärillisen, joten kuluneella viikolla olemme syöneet tomaatteja muodossa jos toisessa...

Olen ihaillut syksyä, omaa pihaamme, joka on juuri meidän näköisemme, keskeneräinen ja omalaatuinen.

Kaivoin taas akryylimaalit esiin, ja olen viettänyt muutaman aamu- ja iltapäivän maalaten...

Viikon luetuimmat blogitekstit ovat olleet: Lukupäiväkirjateksti Francesca Marcianon kirjasta Matka kuvien taakse. Mitä mietin tänään (sekä hieman myös eilen ja muinakin päivinä) Vinkkejä luovaan työhön, osa I.
Nyt on taas omenoita kerättynä ja uunissa kypsyy kaura-omena-paistos. Sen valmistumista odotellessa eteenpäin siis.

Mitä mietin tänään (sekä hieman myös eilen ja muinakin päivinä)

Kuva
Kuka määrittelee taiteen?
Onko arvoni kiinni muiden mielipiteistä?
Miksi niin usein haluaisi nähdä hieman huomista pidemmälle?
Mitä minä oikeasti haluan (ja kuinka paljon sillä saa olla merkitystä)?
Miksi joskus on niin vaikeaa vain olla?
Tarvitseeko aina olla niin tehokas?

(Eikä minulla ole vastauksia.) (Mutta onneksi kysymykset ovat vastauksia hedelmällisempiä!)

(Lukupäiväkirjaan) L.M. Montgomery; Anna opettajana

Anna-sarjan lukeminen jatkuu hyvällä mallilla, nämä kirjat ovat mukavan helppoja ja nopeita lukea. Mieheni väittää minun lukevan liian paljon raskaista aiheista kertovia kirjoja, mutta koska täyteen hömppään en lukijana vain taivu, olen käyttänyt esimerkiksi juuri näitä Anna-kirjoja keventämään lukemisiani. Elokuun loppupuolella olen kirjannut lukupäiväkirjaani edellisen Anna-kirjan, seuraava odottaa jo pöydän kulmalla, ja yksi on vielä kesken. Eli selkeästi olen kaivannut kevennystä elämääni viime aikoina ;)
Anna on valittu Summersiden yhteiskoulun uudeksi rehtoriksi. Hyväntuulinen ja tarmokas punapää on heti valmiina kääntämään koulun vanhat periaatteet mullin mallin, mutta sitähän eivät kaikki sulata. Annan sanavalmius ja kuuluisa hymy saavat kuitenkin ihmeitä aikaan.Anna opettajana on julkaistu alkukielellä jo vuonna 1936, mutta se on suomennettu vasta vuonna 2002. Ei kai siis ihme, etten ole sitä teini-iässä lukenut. Ja se olikin mukava plussa, että sinänsä tuttu nuortenkirjasarja…

Vinkkejä luovaan työhön, osa I

Kuva
Älä jää odottamaan inspiraatiota.

Luovan työskentelyn ympärillä on liian usein utuiseen verhoon kääritty myytti. On kuiskauksia suuresta inspiraatiosta, joka iskee kuin salama kirkkaalta taivaalta, teksti kulkee ja sivellin lentää kankaalla. Moni tunnistaa tämän, itsekin olen kirjoittanut kässäreideni parhaimmat osuudet tällaisessa virrassa.
Mutta. On aina se mutta.
Harvemmin inspiraatio ilmaantuu yllättäen. Jos jäät odottelemaan inspiraation tunnetta, saat luultavimmin odotella päivän toisensa jälkeen. Helpoin tapa saada inspiraatio on yksinkertaisesti ryhtyä työhön; maalaa, kirjoita, piirrä, tanssi.
Parasta kirjoittamisessa on se, kun teksti kulkee kuin itsestään, kun koen olevani siellä virrassa, irti todellisuudesta.
Mutta jos odottelisin jokaiseen kirjoitushetkeen suurta inspiraatiota yksikään kässäreistäni ei olisi valmistunut. Olen avannut tekstitiedoston jokaisena päivänä, olen pakottanut itseni kirjoittamaan, ja useimmiten alun hankaluuden jälkeen teksti on taas kulkenut, ja …

(Lukupäiväkirjaan) Richard Bach; Lokki Joonatan

Lokki Joonatan. Klassikko omasta hyllystä. Kirja, johon palaan aina tasaisin väliajoin.

Välillä tuntuu hieman hankalalta kirjoittaa "kirja-arvostelua" 45 vuotta sitten julkaistusta kirjasta, joka kaiken lisäksi on noussut melkoiseksi klassikoksi.
En siis ehkä yritä edes "arvostella" kirjaa, vaan kirjaan enemmän ylös omia tuntemuksiani ja ajatuksiani.
Kirja lokista ja lentämisesta? Kyllä. Ja samalla paljosta muusta: elämisen riemusta, vapaudesta, itsensä toteuttamisen rajattomista mahdollisuuksista. Seikkailuretki poikkeuksellisiin elämyksiin; herkkä ja viisas kirja, joka on saanut miljoonia ystäviä ympäri maailmaa. Olen lukenut Lokki Joonatanin muutamaan otteeseen, kuten alussa jo mainitsinkin. Elokuun alussa piipahdimme Oulussa ja Lokki Joonatan päätyi reissulukemiseksi mukaan. Iltaisin lasten mentyä nukkumaan me vielä luimme miehen kanssa ennen nukkumista.

Ja ehkä kirjan lukeminen osui taas kerran tilanteeseen, jossa pohdin itseäni, sitä mitä olen, tai en ole, its…

(Lukupäiväkirjaan) Francesca Marciano; Matka kuvien taakse

En ole tainnut kovinkaan montaa italialaisen kirjailijan kirjaa lukea, joten oli jo aikakin löytää sattumalta kirjastosta palautettujen kirjojen hyllystä italialaista kaunokirjallisuutta. Francesca Marcianon Matka kuvien taakse houkutteli aiheensa puolesta, sillä se kertoo nuoresta valokuvaajasta, joka lähtee tekemään kuvareportaasia Afganistaniin.
Nuori italialainen valokuvaaja Maria Galante lähtee Afganistaniin tekemään reportaasia pakkoavioliitoista, jotka ajavat nuoria afgaaninaisia itsemurhayrityksiin. Työparina herkällä ja kurinalaisella Marialla on räväkkä englantilaistoimittaja Imo Glass. Kerrankin oli hauska lukea kirja, josta ei ollut mitään ennakko-odotuksia. Tai voin listata, etten esimerkiksi odottanut kovinkaan syviä pohdintoja, vaan kirjan oli enemmänkin tarkoitus olla rentouttavaa "välipalalukemista" kaiken muun lukemisen (ja kirjoittamisen) jälkeen. Ja kirjan takakannen tekstin jälkeen (tässä tekstissä kursiivilla) voi vain ihmetellä minun käsityksiäni helpo…

Viikon kootut.

Kuva
Kokeilenpa nyt tällaista sunnuntaipostausta, johon keräilen kuluneen viikon juttuja. Voi olla, että jääpi tähän yhteen kertaan, mutta toisaalta taas, ei sitä koskaan tiedä jos jatkossakin saisin aikaiseksi katsoa hieman taaksepäin kulunutta viikkoa...
Mutta itse asiaan.

Kuluneen viikon aikana olen jokaisena arkiaamuna ollut monologiharjoituksissa, torstaina kuulin saaneemme taas muutaman esityspaikan lisää. Homma laajenee ja paineet kasvaa ;)

Saimme ystäviltämme kesäkurpitsoja viime sunnuntaina. Tällä viikolla olemme syöneetkin paljon kesäkurpitsaa, ja minun ennakkoluuloni saivat kyytiä. Kesäkurpitsa onkin melkoisen monipuolinen ja herkullinen kasvis.

Aivan uusi ruokatuttavuus oli mustakaali, joka osoittautui melkoiseksi terveyspommiksi. Tällä viikolla meillä syötiin niin paistettua mustakaalia sekä mustakaalimuhennosta. Kumpikin erittäin hyviä!

Eilen piipahdimme Ripovuorella Huittisissa.

Tänään reippailimme melkein 10 km Kännönvuoren ulkoilualueella (Huittisissa tämäkin).

Kuluneen v…

(Lukupäiväkirjaan) Voldemar Rumvolt; Nuoruuteni Siperiassa

Sattuneista syistä Siperia ja erityisesti sen vankileirit ovat kiinnostaneet minua jo jonkusen aikaa. Etsiessäni tietoa, kaipasin ennen kaikkea autenttisia kokemuksia vankileireistä ja oloista Siperiassa. Tietokirjallisuuden aka faktatietojen lisäksi siis toiveissani oli lukea muistelmia, ja niitähän aiheen pohjalta löytyykin opus jos toinenkin.

Mutta se siitä pohjustuksesta kirjavalintaani.
Suomen armeijan virolaisrykmentistä JR 200:sta syksyllä 1944 Viroon kotiutetun nuoren Voldemar Rumvoltin edessä Puna-armeijan valtaamassa kotimaassaan oli vangitseminen, NKVD:n raa'at kuulustelut ja yli kahdeksan vuoden vaellus vankileirien saaristossa, pohjois-Venäjän ja Siperian työleireillä. Suomenkielisissä kirjoissa eniten taustalla ovat virolaisten kokemukset Neuvostoliitosta, vainoista ja vankileireistä. Vähemmän olen onnistunut löytämään venäläisten muistelmia neuvostoajoista (ja Siperiasta). Niin myös tälläkin kertaa.

Voldemar Rumvolt oli nuori mies kotimaansa tultua miehitetyksi. Rumv…

Jos haluat olla luova...

Kuva
Pysy avoimena!

Älä valitse aina helpointa tietä!

Opi näkemään asiat erilaisista näkökulmista!

Älä tyydy uskomaan, että tehtävä on mahdoton!

Naura edes vähän!

Siedä epävarmuutta!

Aamulenkiltä otetut kuvat tekstin aiheena alkaa olla pian hieman kulunut. Siksipä tämänaamuiselta lenkiltäni otetut kuvat saivatkin kuvittaa tämän postauksen.
Ja luovuutta käsittelevät ajatukset ovat Kari Uusikylän ja Jane Piirron kirjasta Luovuus. Taito löytää, rohkeus toteuttaa.

Aamulenkki sumussa.

Kuva
Aamulenkkini kulki tänään hieman eri polkuja pitkin kuin yleensä, sillä välillä pitää poistua totutuilta reiteiltä, jotta oppisi jotain uutta, näkisi jotain uutta.

Joskus polkua ei näy ollenkaan. Se on kaiken kasvillisuuden peitossa, ja vaatii hieman ponnisteluja päästä eteenpäin. Minulla oli sukat märkinä, kädet nokkosenpolttamilla, housut täynnä takiaisia, ja silti, ryteiköstä päästyäni oloni oli iloinen. Väliäkös sillä, ettei toiminnassani ollut paljoakaan järkeä ulkopuolisen silmin. Minä sen sijaan nautin suunnattoman paljon.

Joskus sumua on hieman vähemmän, edessä näkyy jo jotain, ainakin suuret suuntaviivat. On hämyisää, mutta silti aika varma tieto siitä, mitä edessäpäin on.

Joskus taas edessä on laituri, jonka päässä tuntuu kuin maailma päättyisi siihen. Sakea sumuverho peittää kaiken muun, vastarantaa ei näy, eikä oikeastaan mitään muutakaan. On vain laiturin pää, ja sen jälkeen tuntematon. 

Lähelle näkee paremmin kuin kauas. Ja joskus ei tarvitse nähdä sen pidemmälle.


Ja va…

Seikkailuja fiktiivisessä maailmassa.

Kuva
Olen viettänyt viime viikkoina melkein jokaisen arkiaamuni monologin lukuharjoituksissa. Käsikirjoittajana olen työni tehnyt, ohjaajana odotan vielä että pääsen työhön käsiksi. Tämä vaihe on haastavin; minun pitää odottaa, antaa projektin edetä omalla painollaan.

Teatteritunnelmista olen siirtynyt kuluneina viikkoina fiktiiviseen maailmaan, unohtanut kaiken muun. Sen ohella olen yrittänyt pysyä arjessa kiinni, hoitaa vastuutehtäväni, mutta paljon olen myös jättänyt tekemättä. Tai unohtanut. Kuten vastata sähköposteihin, puhelinkin on välillä tuntunut häiritsevältä kapistukselta.

Kun on viettänyt muutaman viikon tiiviisti omassa fiktiivisessä maailmassaan, viettänyt aikaa enemmän omien fiktiivisten henkilöiden kuin todellisten ihmisten kanssa, kun on leijunut jossain luovan työn pilvenhattaralla, on paluu muuhun elämään vaikeaa.

Kuinka paljon mieluummin olisin tänään(kin) leijunut fiktiivisessä todellisuudessa tämän oikean sijaan. Mutta pakotin itseni ylös nojatuolin nurkasta, kirjoit…

(Lukupäiväkirjaan) Juha Itkonen; Ajo

Olen lukenut kaikki Juha Itkosen romaanit, ensimmäisen lukemani jälkeen ihastuin hänen tyyliinsä kirjoittaa, ja siitä se sitten lähti. Kaikista romaaneista en ole pitänyt niin paljoa kuin toisista, mutta niinhän se yleensä taitaa mennäkin.
Perheenäiti jättää kaiken ja pakenee. Hän kiitää pitkin autobahnia seitsenvuotias poika takapenkillä. Takaisin ei voi kääntyä.Ajo on siis Itkosen uusin romaani (2014) ja olenkin odottanut saavani sen kirjastosta luettavakseni, varausjonoihin en ole jaksanut ryhtyä. Mutta odotus palkittiin, ja Ajo päätyi luettavakseni.
Nuorukaisella on unelma ja kitara. Tulevaisuus, ystävät - elämä, joka soi. Yhdessä silmänräpäyksessä kaikki muuttuu.Ajo oli se, joka herätti eniten kysymyksiä. Se oli kirja, jonka suhteen tasapainoilin pitkään. Se oli ensimmäinen Itkosen romaaneista, jonka meinasin aluksi jättää kesken. Ehkä sen vuoksi, etten meinannut aluksi saada kiinni tarinasta ja sen henkilöistä, vaan jouduin kerta toisensa jälkeen palaamaan takaisin, hahmottamaan k…