Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on marraskuu, 2015.

Miten kävi marraskuun?

Kuva
Marraskuun alkupuolella kirjoitin vinkkejäni harmaan marraskuun selättämiselle. Oma reseptini koostui viidestä asiasta, joita olivat: asenne, liikunta, oikeanlainen ravinto, innostava tekeminen ja kynttilät. (Pidemmät pätkät vinkeistäni voit käydä lukemassa täältä.)

Marraskuun viimeistä päivää viedään, eli miten kävi marraskuun harmauden selättämiselle?

Asenne on ollut ykkösaseeni ankeutta vastaan, ja se on myös tepsinyt. Ja siitä kaikki muu on lähtenyt, ilman asennemuutosta muut vinkit olisivat olleet täysin turhia. Marraskuu on ollut harmaa, sitä ei käy kieltäminen, mutta asenteeni tuota harmautta kohtaan muuttui. Joinain päivinä paistoi jopa aurinko, muutaman päivän ajan saimme nauttia lumesta, joka sai kaiken kirkastumaan, mutta muuten, maisema oli perusharmaa, sitä ei käy kieltäminen. Mutta se minkä opin; en antanut sen vaikuttaa mielialaani. Ja tunnustan, oli aamuja, jolloin kaikki oli mustaa ja tuntui, ettei mistään tule mitään, mutta hetken aikaa niissä tunteissa vellottuani pä…

Viikon kootut.

Kuva
Blogin puolella kulunut viikko on ollut hieman hiljainen. Lukupäiväkirja päivittyi kahdenkirjan osalta, ja iloitsinpa minä ulkoilemisestakin, mutta muuten tietokone on ollut suljettuna suurimman osan viikosta.
Valokuvia sentään on tullut otettua jonkun verran, ja niistä selviää että tällä viikolla...
...nautin lumesta, jota oli vielä maanantaina ja tiistaina. ...alkoi taas jokatalvinen polttopuidenkantourakka. ...nautin aamukahvista puuhellaa lämmittäessäni. ...ihailin kaunista iltapäivän taivasta.
...aloitin kuvataidekurssilla uuden työn. ...etsin kotona inspiraatiota kotona työskentelyyn. ...korkkasin tuoreet pastelliliituni. ...vietimme peli-iltaa lasten kanssa.
Näiden lisäksi... ...ostin hieman joululahjoja. ...kaipasin siskoani. ...kyläilimme ystäväperheen luona. ...treenasin bändin kanssa. ...puhuin seurakunnassa. ...lauloin seurakunnassa.
Viikon luetuimmat tekstit olivat: ...Vehnätön elämä (kuinkas muutenkaan) ...Ulkona! (kun riemuitsin pihalle pääsystä kuuden päivän kuumeilun j…

(Lukupäiväkirjaan) Anja Snellman; Antautuminen

Kauranen / Snellman on ollut minun haasteeni viimeisten vuosien aikana. Ensikosketukseni Snellmaniin oli Ivana B. joka ei todellakaan päätynyt kovinkaan kehuttavaksi lukukokemukseksi. Mutta aiheensa vuoksi en pitänyt tuota kirjaa kovinkaan vakavastiotettavana (anteeksi vain), joten halusin antaa Snellmanille toisen mahdollisuuden. Ja olenkin sitten antanut niitä useammankin.

Olen kritisoinut Snellmanin kohdalla sitä, että hän kirjoittaa kerta toisensa jälkeen samasta aiheesta; itsestään. Että vaikka asiat on kääritty fiktion muotoon, on taustalla kuitenkin niin paljon faktaa hänen omasta elämästään, että se on ollut todella häiritsevää. Toisaalta olen ihaillut sitä, kuinka kirja toisensa jälkeen Snellman todella kirjoittaa itsestään ja omasta elämästään, ja kirjoittaa niin hyvin, etten lukijana kuitenkaan voi koskaan olla varma mikä on totta ja mikä ei (paitsi ne tiedot, jotka ovat löytyneet esimerkiksi netissä surffaamalla).
Lapsuuden kokemukset ja perhe, nuoruusiän ystävyydet ja rakk…

(Lukupäiväkirjaan) Onni Haapala; Paikka sisärenkaassa

Taas yksi (lukematon) kirja omasta hyllystäni, jonka poimin jo jokunen aika sitten iltalukemiseksi sänkyyn. Elämäkerrat ja muistelmat nyt vain ovat mielenkiintoista luettavaa, mutta useimmiten tarpeeksi neutraalia sellaista, jotta eivät sekoita uniani ja nukahtamistani.

Olen tavannut Haapalan ihan henkilökohtaisesti muutaman kerran, ja pidän hänestä puhujana erittäin paljon, kuten myös arvostan hänen työtään Raamattu kansalle -yhdistyksessä.

Silti, ollakseni rehellinen, minua hieman tökkäisi kirjan nimi; Paikka sisärenkaassa. Ajattelin, että kylläpäs Haapala pitää itseään..no hieman tärkeänä.
Paikka sisärenkaassa on rehevää, väliin itseironistakin tilitystä kokemuksista ja tapahtumista vuosien varrelta.  Ja kuinka hauska olikaan heti esipuheen aikana tajuta olleensa väärässä! Sillä Haapala kuvasi itseään paikkana helluntaiherätyksen sisärenkaassa, aivan kuten pyörän sisäkumi joudutaan joskus paikkaamaan. Siitäs sain!
Avara ja uusi näkökulma tapahtumiin syntyy, kun Haapala omien muistel…

Ulkona!

Kuva
Edelliset kuusi päivää olen ollut pienessä kuumeessa, ja kotona. Joten tänään olon tunnuttua ensimmäistä kertaa kutakuinkin normaalilta minua ei pidätellyt oikeastaan mikään. Lenkkarit jalkaan ja ulos!
Ei sen puoleen, että olisin hikilenkille lähtenyt. Kaikkea muuta. Tiedän, että kannattaa ottaa vielä rauhallisesti, joten nappasin kameran taas kerran kainalooni ja kävelin tuohon joenrantaan, matkaa kertyi yhteensä ehkä kilometrin verran, joten tehokkaasta aamukuntoilusta ei ihan vielä ollut kyse.
Vaan siitä ilosta, että pääsee pihalle!








Pieni kerros lunta saa kyllä paljon aikaan!  Eipä ole enää harmaa tämä marraskuu..ainakaan juuri nyt.

Edellisen viikon kootut.

Kuva
Edellinen viikko oli blogin puolella hieman hiljainen, olen ollut kuumeessa viimeiset kuusi päivää, joten elämänpiirini on pyörinyt nojatuolin, sohvan ja sängyn välillä.
Blogista kuitenkin selviää, että... ...päivitin sentään lukupäiväkirjaa kolmenkirjanverran. ...ihailin kaunista marraskuuta aamukävelyllä luullessani että kuumeilu olisi jäänyt yhteen päivään.
Puhelimen kuvat kertovat, että...
...maanantaina tein vielä kunnon aamulenkin ja kuvailin voimalaitosta, taas kerran. ...tiistaina kotiuduinkin sitten nojatuolin pohjalle. Luettua on tullut kirja jos toinenkin. (Lukupäiväkirjaan pitäisi kirjoittaa ajatuksia kahdeksasta kirjasta!) ...olen juonut paljon valkoista teetä inkiväärillä höystettynä. ...nautin itse asiassa yksinäisistä lounashetkistä miehen ollessa pari päivää Etelä-Suomessa töiden vuoksi.
...keskimmäisen opittua koulussa neulomaan tuo jatkoi sitä vielä kotonakin, ja tartutti minuunkin pienimuotoisen innostuksen neulomiseen. Sitä en tiedä koska kaulaliinani valmistuu. ..…

(Lukupäiväkirjaan) Anni Polva; Rakasta minua hiukan!

Anni Polva. Tuo nimi on ollut minulle aina yhtä kuin Tiina-sarja. Mutta onhan Polva kirjoittanut kiitettävän paljon muutakin kuin Tiina-kirjoja, sillä tuotanto (sekä nuorille että aikuisille suunnattu) on kyllä ihailtava, ja minulle (vielä) melko tuntematon.

Toivottavasti ei kauaa.
Ison toimiston sähäkkä pikakirjoittaja Lulu ihastuu ensisilmäyksellä johtajan huoneessa näkemäänsä pitkään, komeaan luutnanttiin ja päättää siltä istumalta saada miehen omakseen. Anni Polvan syntymästä tuli tämän vuoden (2015) tammikuussa kuluneeksi 100 vuotta. Tämän vuoksi hänen kirjoistaan on otettu uusintapainoksia, ja maaliskuussa luinkin yhden Polvan nuortenkirjoista; Me tytöt.

Mutta nyt itse asiaan.
Kun Lulu lähtee lomalle erääseen maataloon, hän on lentää pyrstölleen kuullessaan, että luutnantti on talon emännän veli! Eikä siinä vielä kaikki, mies on myös lujasti kihloissa Lulun tapaisen tarmokkaan tytön kanssa.Rakasta minua hiukan! on Anni Polvan esikoisromaani, se ilmestyi vuonna 1945, heti sotien jä…

Kaunis marraskuu.

Kuva
Eilisen päivän makasin kuumeessa sohvalla, joten päätin ottaa tämänkin päivän vielä kevyesti. Ei lenkille siis. Ei sen puoleen, että olisin vielä jaksanutkaan.
Mutta raitista ilmaa halusin kuitenkin hieman saada, joten nappasin kameran kainalooni ja kävelin joenrantaan valokuvaamaan.
Koska marraskuu nyt vain on itse asiassa ihan kaunis kuukausi.
Kaksi venevanhusta.
Vanhan matonpesupaikan jäänteitä.
Näkymää joelle. 
Yllättäen kuvissani vilahtaa riippusilta...
...kerran jos toisenkin.
Joskus kokonaiskuvaa on vaikea nähdä, mutta aina ei tarvitsekaan.
Jotain kaunista tässäkin harmaassa.
Ehkä hieman haikeutta tässä kuvassa.
Kaiken harmaan keskellä kuvissa on vielä hyvin paljon vihreää.  Niin ettei tämä marraskuu ole lainkaan harmaa.
Tietenkin aurinkoiset päivät ovat parhaita, ne saavat talveen valmistuvan luonnonkin hehkumaan edelleen aivan erityisellä tavalla. Mutta kun aurinko ei paista, pitää keskittyä siihen mitä on, ei siihen mitä ei ole.
Aivan kuten elämässäkin.

(Lukupäiväkirjaan) Kari Honkanen; Suvun musta lammas

Taas vaihteeksi yhdet muistelmat luettuina. Vuoden lopussa onkin mielenkiintoista katsoa, montako muistelmaa onkaan tullut luettua, nyt ainakin tuntuu, että melko monta.

Mutta oikea, eletty elämä opettaa hyvin paljon.
Karin tarina on koruton kertomus erään avioerolapsen ajautumisesta vankilakierteeseen. Isättömyys lapsena ja työttömyys nuorena luovat varjonsa muuten turvalliselta tuntuvan elämän ylle. Muutama vuosi sitten luin Honkasen kirjoittaman kirjan Isyyspäiväkirja, jossa hän kertoo hyvin rehellisesti ja avoimesti elämästään ja tuntemuksistaan kehitysvammaisen pojan isänä. Tänä vuonna taasen luin Honkasen kirjoittaman kirjan vaimonsa elämästä, eli Tarja Honkanen - Savon ruustinna. Aikoinaan on tullut luettua myös Isyyspäiväkirjan edeltäjä Oikeus elää - Isän raskauspäiväkirja, mutta myös nuortenkirjat, joita Honkanen on kirjoittanut aikoinaan myös.

Ja mitä enemmän Honkasen kirjoja olen lukenut, sitä enemmän pidän hänen kirjoitustyylistään ja taidostaan häivyttää itsensä kirjoittaj…

(Lukupäiväkirjaan) Enni Mustonen; Lapsenpiika

Viime vuonna luin Syrjästäkatsojan tarinoita -sarjan ensimmäisen osan, Paimentytön. Jokunen aika sitten löysin kirjaston hyllystä seuraavan osan, ja niinpä Lapsenpiika päätyi luettavakseni. Hieman jälkijunassa tulen, sillä Lapsenpiika ilmestyi jo vuonna 2014, mutta yleisesti ottaen en jaksa pahemmin klikata itseäni kirjastossa varausjonoon, vaan luen haluamani kirjat sitten myöhemmin.
Vuonna 1898 Ida Eriksson pestataan lapsenpiiaksi Aino ja Jean Sibeliuksen talouteen. Hän muuttaa maalta Helsinkiin ja ottaa vastuun niin kodin keittiöaskareista kuin perheen pienistä tytöistä, pikkuvanhasta Evasta, räiskyväluontoisesta Ruthista ja Kirsti-vauvasta. Syrjästäkatsojan tarinoita -sarja on tähän asti ollut mielenkiintoista luettavaa. Viimeinen osa Emännöitsijä on julkaistu tänä vuonna, joten eiköhän sekin jossain vaiheessa päädy luettavakseni. Mutta se on varmaa, että tuon kolmannenkin kirjan tulen lukemaan. Ehkä yksi seikka, joka tässä Mustosen kirjasarjassa kiehtoo, on niiden yhtymäkohta tode…

Edellisen viikon kootut.

Kuva
Niinhän siinä kävi, että viikkokoosteet jäivät elämän jalkoihin. Sinänsä hyvä niin. Mutta nyt aikani kuluksi pitkästä aikaa koostetta kehiin kuluneesta viikosta.
Blogista selviää, että ainakin...

...heti maanantaina kävin aamulenkillä, ajattelin kiitollisuudella monologiprojektiamme, mutta katsoin myös innolla jo kohti tulevaa. Lenkkeiltyä on tullut muutenkin melkein joka aamu. ...aloin purkaa luettujen kirjojen pinoa työpöytäni kulmalta. ...aloitin taistelun marraskuun ankeutta vastaan. ...vietin toiminnantäyteisen torstaipäivän, joka koetteli positiivisuuttani.

Puhelimen kuvien perusteella...

...ihailin syksyistä luontoa. ...luin Anja Snellmanin kirjan Antautuminen. (Pidin!) ...tein pihatöitä. ...nautin raittiista ulkoilmasta.

...jatkojalostin lavasteemme osaksi sisustusta. ...olin keskiviikkona päivätaidekurssilla. Opettelen käyttämään pastelliliituja. ...katsoin miehen kanssa Die Hard 5:n. Kissa seurana. ...ihailin edelleen syksyn kauneutta.

...perjantaina pakkasin tavarani ja suun…

Näitä päiviä.

Kuva
Tämä on ollut päivä, jolloin on ollut hieman haastavampaa taistella marraskuun ankeutta vastaan.

Ei siinä mitään, aamu alkoi ihan mukavasti, auringonnousu oli valtavan kaunis ja aamulenkkikin sujui ongelmitta.

Mutta sitten onnistuin saamaan niskani jumiin yrittäessäni kirjoittaa tietokoneella kitara sylissäni epäergonomisesti sängyllä istuen. Ja jumitus sai pään särkemään ja mielialan laskemaan hieman.

Sitten ulkoa kuului järkyttävää meteliä, juoksin pelastamaan Miska-kissamme kulmakunnan kauhun (aka paholaisen kätyri) kynsistä. Ja huomasin että katti oli yltäpäältä likainen ja haisi kuin rankkitynnyri. Ja sotki sitä mukaa paikkoja mihin päätyi istumaan.

Pesin lattioita siis. Ja putsasin kissan.

Ajattelin keittää kahvia, siirsin samalla puuhani hieman ergonomisemmalle paikalle keittiön pöydän ääreen.

Kahvi valmistui, sain sen mukiinkin ihan mukavasti.

Jatkoin laulunsanojen kirjoittamista koneelle (viikonloppua varten) ja tuskastuin jo siihenkin, kun puuhaan oli kulunut jo puolet päivä…

Vinkkejä harmaaseen marraskuuhun!

Kuva
Marraskuu on harmaa, se on vuoden ankein kuukausi, täynnä pimeää ja tylsyyttä.  Kuulostaako tutulta?


Päätin tehdä marraskuulle imagomuutoksen. Omassa ajattelussani en enää ajattele marraskuuta vuoden ankeimpana kuukautena, vaan se on tästä eteenpäin kuukausi, jolla on aivan yhtä paljon annettavaa kuin muillakin kuukausilla.
Tässä siis omat vinkkini ankeuden selättämiseen:
1. Asenne. Kaikki lähtee asenteesta. Aina ei ole aurinkoista, mutta se ei tarkoita sitä, että tässä kuukaudessa olisi jotain vikaa. Kun asennoidun marraskuuhun ja kaamosaikaan oikealla tavalla, se saattaakin näyttää minulle aivan uusia puolia itsestään.
2. Liikunta. Vielä vuosi sitten en olisi kirjoittanut vinkkilistani kärkipäähän liikuntaa, mutta nyt kirjoitan. Sillä liikunta vain tuo niin uskomattoman virtalatauksen päivään, ettei sitä saa korvattua ihan helposti. Vaikka joskus lenkille lähtö on työn ja tuskan takana, niin takaisin sieltä palaan joka kerta yhtä onnellisena ja iloisena. Eikä tarvitse välittää edes s…

(Lukupäiväkirjaan) John Goodfellow & Andy Butcher; kohtaaminen Amsterdamissa

Rakastan elämänkertojen ja muistelmien lukemista. (Ehkä jonain päivänä vielä kirjoitankin niitä!) Jotkut elämänkerrat ja muistelmat sopivat iltalukemiseksi ennen nukkumaanmenoa, osa taas ei. Kohtaaminen Amsterdamissa oli kirja, jonka jätin suosiolla alakertaan iltaisin, aihepiiri oli sen verran raju, etten viitsinyt ennen nukahtamista lukea tuota kirjaa.
Kohtaaminen Amsterdamissa on tosikertomus englantilaisesta nuoresta miehestä, John Goodfellowista, joka on lähtenyt pyhiinvaellusmatkalle etsimään mieltä elämäänsä. Alttaripojan kaapu saa jäädä. Viina, huumeet ja leikki naisilla tahdittavat menoa. Itsekkyys, rikokset ja väkivalta korvaavat vastuulliset ihmissuhteet ja kodin muodollisen katolisuuden. Katu opettaa Johnille omat lakinsa. Kirja kertoo siis John Goodfellow'n omasta elämästä, totuuden etsimisestä ja oman elämän hajottamisesta. Se on hyvin karu kertomus alkoholin ja huumeiden seurauksista, siitä, kuinka mikään ei lopulta kuitenkaan täytä sitä elämän tyhjyyttä, joka on val…

Aamulenkillä.

Kuva
Yksi parhaimmista asioista tässä syksyssä on ollut sumu, ennen kaikkea varhaiset aamut, kun sumu on peittänyt kaiken harsonsa alle. Joskus voimakkaammin, joskus hieman hellemmin.
Nautin tästä aamusta, siitä, ettei minulla ollut kiire mihinkään. Siitä, että minulla oli aikaa ajatella, tuulettaa ajatuksiani, juosta hetken matkaa koska se tuntui hyvältä, mutta yhtä lailla pysähdellä ottamaan valokuvia, koska nämä maisemat nyt saavat minut onnelliseksi edelleen.

Näkymää riippusillalta Kokemäenjoelle. Niin kauniita yksityiskohtia; tuo hieman ruosteinen vaijeri esimerkiksi. Ehkä oman elämäni säröt ovat lopulta niitä kauniita yksityiskohtia.

Ja sitten joenuoma tämän maalaismaiseman keskellä. Oli seesteinen olo, onnellinen siitä, että sain tehdä tuon monologirutistuksen, mutta myös odottavainen olo; mitä seuraavaksi?

Seuraavaksi lenkkini kaarsi takaisinpäin, pysähdyin hetkeksi aikaa ihailemaan sumun kaunistamaa maisemaa riippusillalle päin. Tässä näkymässä vain on sitä jotain. Harmaa on kaun…

Ohi on!

Kuva
Nyt on vuoden toinen monologiprojekti ohi, tältä erää. Takana on uskomattoman kiireinen ja työntäyteinen viikko. Kuusi näytöstä, ja vain yksi vapaailta. Koti on tällä hetkellä kuin räjähdyksen jäljiltä, mutta nyt on taas enemmän aikaa ja ehkä kotikin tulee jo siivotuksi...
Mutta lyhyestä virsi kaunis: olo on väsynyt mutta onnellinen. Ja ennen kaikkea onnellinen. Uskomattoman raskas ja työntäyteinen syksy, mutta varsinkin edelliset kaksi viikkoa, hetkiä jolloin uskoa ei tähän projektiin riittänyt, mutta onneksi myös niitä hetkiä, jolloin tiesin, että tämä onnistuu.
Vielä ei ole suunnaton tyhjyys iskenyt, tänään ainakin yhdistyksen jäsenlehden taittaminen on pitänyt mukavasti kiireisenä koko päivän. Tarkotuksena on kuitenkin ottaa hieman rennommin, antaa itselleni aikaa levätä. Saas nähdä miten käy.
Vielä palaan tähän projektiin kerran jos toisenkin. Kuvia olen räpsinyt matkan varrella ihan kiitettävästi, joten jonkinlaista reportaasia on kyllä luvassa.




Ensi-ilta.

Kuva
Kolme ja puoli tuntia h-hetkeen.  Hieman on jännitystä ilmassa.
Tänään siis monologimme ensi-ilta klo 18 Keikyän kirkossa,  osoitteessa Akuntie 7, Sastamala.
Tervetuloa!