Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2016.

Hiljainen joulukuu

Kuva
Blogi on elänyt joulukuun aika hiljaiseloa. Juuri nyt en tämän kummempia kirjoittele; sen sijaan laitan valokuvia joulukuulta, ne kertovat mitä polkuja pitkin joulukuuni on tänä vuonna kulkenut...















Marraskuu.

Kuva
Marraskuussa... ...on ollut täynnä mielenkiintoisia työjuttuja. ...olen löytäny taas tieni työhuoneen uumeniin. ...kävin äitini kanssa Sara Hildénin taidemuseossa. ...olen lenkkeilyn vastapainoksi nauttinut villasukista ja kodin lämmöstä. ...olen ollut melkein kaksi viikkoa kuumeessa, mutta siihenkin tottuu. ...olemme pitäneet perheen kesken lautapeli-iltoja. ...kävin kuopuksen, äitini, siskoni ja siskontytön kanssa katsomassa Prinsessa Ruususen Nokian Työväenteatterin esittämänä. ...olen työn puolesta ollut niin paimen kuin enkelikin.
Marraskuu on tänä vuonna ollut lempeä ja kaunis. On ollut edes hieman lunta valoa tuomassa, on ollut vähemmän kuumeisia päiviä kuin lokakuussa ja olen päässyt taas lenkkeilemään. On ollut rauhallisia kävelylenkkejä luonnon keskellä, valokuvausta niin sisällä kuin ulkonakin. Marraskuussa olen kaivanut maalauspohjat ja siveltimet taas esiin, olen kirjoittanut tekstiä itsekin liuskan toisensa perään. Olen lukenut taas enemmän kuin hetkeen, ja olen osannut…

En enää niin tehokas.

Kuva
Aamu alkoi hyvin, kunnes nousin sängystä. Tuntui että saman tien kun laskin jalkani lattialle alkoivat myös kaikki asiat kaatua niskaani, ja aamupalalla istuessani olin surkeaakin surkeampi ja valitin kuinka hankalaa kaikki on. Ja tajusin samalla kuinka typerältä se kuulosti.
Onneksi oloni on tällä viikolla ollut parempi ja pääsin lenkille päässä pyörivien ajatusteni kanssa. Ja ulkona paistoi aurinko. Aurinko. Voi kuinka se saikin hymyilemään. Ja onneksi kävin kävelyllä, sillä puoleenpäivään mennessä aurinkoa ei enää näkynytkään paksun pilviverhon takaa. Mutta sinne jäi lenkkireitin varrelle kaikki turhautuminen ja ärsyyntyminen, jokaisen askeleen myötä alkoi negatiivisuus väistyä ja sain taas kiinni positiivisemmasta minästäni. Otin valokuvia, kävelin kiukkuni pois, ja lopulta taas kävelin auki myös romaanikässäriäni, tervehdin välillä muita lenkkeilijöitä ja vaivuin takaisin omaan maailmaani.
Aikaisemmin nautin siitä kun tunsin itseni mahdollisimman tehokkaaksi, mutta enää se ei ol…

Ei niin harmaa ja ankea marraskuu.

Kuva
Harmaana alkanut aamu olisi voinut tarkoittaa ankeaa marraskuista päivää, jossa ei ole mitään erityistä mainittavaa. Minä päätin kuitenkin toisin.  Päätin että harmaudesta huolimatta tästä päivästä voi tulla ihan hyvä, jopa todella hyvä.
Päivän harmautta hälvensi esimerkiksi se, että minulla oli vapaapäivä, tein pitkästä aikaa aamulenkin ja nautin siitä. Olen saanut hoidettua muutamia pakollisia asioita eteenpäin, ja olen lukenut Riitta Jalosen Kirkkaus -kirjaa, olen vetänyt villasukat jalkaan ja nauttinut siitä että marraskuu antaa luvan oleskella kotona ja olla vain. Ja mikä ehkä tärkeintä olen tuntenut kuinka sanat alkavat vähitellen taas elää sisimmässäni, olen kirjoittanut sivun toisensa perään; ensin muistikirjaan, sitten tietokoneelle. Ja olen maalannut taas, päättänyt antaa mennä ilman suuria ennakkosuunnitelmia.
Olen karsinut elämästäni paljon ylimääräistä pois, päättänyt keskittyä olennaiseen (kuten perhe, oma hyvinvointi, eläminen!) ja aivan kuin käsi kädessä tuon päätökse…

Asennemuutos.

Kuva
Olisi paljon helpompaa valittaa siitä kuinka raskasta elämä on viime aikoina (no, vuoden ajan) ollut ja kuinka paljon tämä uupumus ja kaikki fyysiset ongelmat ovat rajoittaneet elämääni. Tekstiä tulisi vaikka kuinka, sen tiedän. Mutta vaikka elämä ei vielä ole muuttunut kovinkaan paljoa kevyemmäksi, haluan kuitenkin kääntää katseeni muihin asioihin. Huomata kuinka paljon elämässäni on hyvää, kuinka paljon on aihetta kiitokseen.  Jokunen vuosi sitten onnistuin kääntämään pessimistisen luonteeni huomattavaksi positiivisemmaksi. Se ei tapahtunut hetkessä vaan askel kerrallaan, mutta tapahtui kuitenkin. Ja sitten huomaan taas kuinka vastoinkäymiset, väsyminen, arjen harmaus, sekä kivut ja säryt ovat vetäneet minua takaisin kohti pessimismiä. Minusta on tullut kyyninen, hiljainen, hymytön, väsynyt ja alakuloinen. Olen nähnyt värien sijaan vain harmautta, kauneuden sijaan rumuutta.  Ja nyt olen sitä mieltä että jo riittää!
Tänään teimme pienen retken Ylistenjärvelle isänpäivän kunniaksi, v…

Taidenäyttelyssä; Elävä kokoelma: yleisön edessä

Kuva
Viime perjantaina oli taas taidepäivän vuoro; tasaisin väliajoin etsimme äitini kanssa jonkin kiinnostavan taidenäyttelyn, jonka käymme katsomassa. Perjantaina Sara Hildénin taidemuseossa oli avoimet avajaiset, ja sinne kävi kulkumme tällä kertaa. Ja itse asiassa käynti oli meille kummallekin ensimmäinen. Jostain kumman syystä en ole käynyt koskaan aikaisemmin Sara Hildénin taidemuseossa. Mutta nyt on tuo(kin) epäkohta korjattu!
Elävä kokoelma esittelee siis Sara Hildénin säätiön kokoelmateoksia modernismin klassikoista viimeisimpiin uushankintoihin. Kokoelman keskeisistä suomalaisista taiteilijoista esitellään Erik Enroth, joka on itse asiassa ollut minulle täysin tuntematon nimi (kertonee siis olemattoman taidetuntemukseni), mutta joka puhutteli minua taiteilijoista eniten. Schjerfbeckin teokset tunsin samoin tein ja yhtä suuren huomion ansaitsi myös Pablo Picasso siinä Schjerfbeckin vieressä.
Mutta tunnustan. Osa modernismin klassikoista olivat minulle ehkä liian moderneja, toisaal…

Teeskentelyä.

Kuva
Jokainen lapsi on ovela, jokainen aikuinen on koira.  Valtaosa tekemisestä on teeskentelyä.  Me kyllä havaitsemme oman teeskentelymme  ja toisen ihmisen näyttelemisen,  mutta olemme itseämme kohtaan rationaalisen järkeviä  ja toista kohtaan tunteellisesti lempeitä ja ymmärtäväisiä.  Todella, me pidämme teeskentelyä hyvänä käytöksenä,  ja väärennöstä nerokkaana hyveenä.
(Risto Ahti; Kriittinen minä)
Tuo yllä oleva Risto Ahdin ajatus oli mielenkiintoinen. Sellainen, jota mietin monta päivää.  Mietin sitä kuinka paljon elämästämme menee teeskentelyyn, siihen että rakennamme upean kuoren, jota muut voivat ihailla, kuoren, jonka taakse on helppo piiloutua ja piilottaa se todellinen minäni.
Lähdetään nyt jo vaikka ihan siitä, että oman instagram-tilini kuvat ovat yleisesti ottaen tarkkaan harkittuja ja jopa muokattuja. Rakastan kauniita kuvia, joten instagramini on suurimmaksi osaksi muotoutunut sellaiseksi. Mutta eihän elämäni ole sellainen mitä kuvani ehkä antavat ymmärtää (no, luultavasti kovink…

Valintoja.

Kuva
Tänään valitsin suhtautua asioihin uudella tavalla. Valitsin nousta olosuhteiden yläpuolelle.  Valitsin olla katkeroitumatta. Valitsin nähdä hyviä asioita negatiivisten sijaan. Valitsin pitää itseni kunnossa. Valitsin nukkua päiväunet kun väsymys painoi liikaa.
Ja jokainen aamu Valitsen rakastaa. Valitsen tahtoa jos en muuten pääse eteenpäin. Valitsen nauttia elämästä sen sijaan että ajattelisin sen olevan pelkkiä vastoinkäymisiä.
Ja kun elämä tuntuu potkivan päähän, valitsen alistumisen sijaan potkia takaisin.

Vanhat hyvät ajat.

Kuva
Viime aikoina olen törmännyt yllättävän usein ajatukseen siitä että ennen asiat olivat paremmin. On ne vanhat hyvät ajat, joita muistellaan kerta toisensa jälkeen. Eikä siinä mitään, sillä osa asioista todella on ennen ollut paremmin. Ongelma tästä ajattelumallista tulee silloin kun se estää elämisen ja eteenpäin pyrkimisen. Joskus ne vanhat hyvät ajat ovat niin kultareunaisia ja ihania, että se sumentaa mahdollisuuden katsoa eteenpäin.
Itse olen oikeastaan aina pyrkinyt eteenpäin. Olen kiitollinen monista asioista, joita olen saanut tehdä, monista suurista asioista, joita elämässäni on tapahtunut, mutta käsi sydämellä voin myös sanoa, etten ole jäänyt kiinni näihin asioihin. En tiedä olenko sitten perusluonteeltani sellainen, etten jaksa jäädä paikoilleni liian pitkäksi aikaa, mutta ainakin koen, että minulla on niin suuri palo elää, nähdä ja kokea, etten halua jäädä kiinni menneisiin, niihin asioihin, joita oli silloin joskus.
Tunnustan että minulla on luonnoksissa työn alla blogit…

Syysloma.

Kuva
Yhdessäoloa, ulkoilua, perhettä, ystävyyttä, rentoutumista, irtiotto kotoa, kauniit syyssäät, hyvää ruokaa, inspiroitumista ja valtavaa levollisuutta. Niistä oli tämä syysloma tehty ja tällä latauksella jaksaa taas pitkälle!

Yksi perjantai.

Kuva
Syksyinen teema jatkuu; tällä kertaa yritän pysyä aiheessa. Perjantaina kävin hoitamassa yhden työasian ja kävin samalla hieman valokuvaamassa. Pitäisi vain opetella kantamaan kameraa mukana kaikkialla, sillä hienoja kuvauskohteita löytyy vaikka mistä, ja useimmiten juuri silloin kun kamera on kotona. (Yllä olevat kuvat ovat kylläkin puhelimella otettuja, sillä tietokoneellani on ollut hieman ongelmia tunnistaa kameran muistikorttia.) 
Olen kameran kanssa aivan amatööri, mutta rakastan tarkkailla ympäristöäni kameran linssin läpi. Mietin valoa, rajausta, suljinaikaa ja muita teknisiä juttuja, mutta sitäkin enemmän yritän saada vangittua sen, mitä itse näen ja koen. 
Eikä perjantaina edes haitannut se, että taivas oli harmaa, satoi hieman vettä ja kaikkialla oli märkää. Pukeuduin kunnolla, jätin auton parkkiin ja lähdin tutkimaan paikkoja, joissa en ole vielä reilun kahden vuoden aikana käynyt.
Oli kauniit sillat, oli tyhjä kesäteatteri, rantakiviä ja maahan pudonneet lehdet. Oli syks…

Syksyistä.

Kuva
Tämä syksy on ollut erilainen, niin monin tavoin erilainen kuin aikaisemmat syksyt. Monta vuotta olen onnistunut juoksemaan paikasta toiseen, elämäntilanteesta toiseen ja haasteesta toiseen. Olen tehnyt paljon, saanut aikaan paljon ja myös nauttinut siitä. Vuosi sitten työskentelin intensiivisesti Pietarista kertovan monologin parissa. Kaksi vuotta sitten kokeilin siipiäni yrittäjänä ja kolme vuotta sitten matkustin toiselle puolelle maapalloa, Australiaan ja Uuteen-Seelantiin.
Tänä syksynä minulla on onneksi työ, joka työllistää parina kolmena aamuna viikossa, mutta muuten kalenterini ammottaa tyhjyyttään. Enkä edes halua sen täyttyvän, en ainakaan juuri nyt. Olen aina rakastanut haasteita, uusia asioita, mahdollisuuksia testata rajojani. Siksi olen ryhtynyt moneen puuhaan, rynnännyt eteenpäin milloin mihinkin. Mutta juuri nyt en kaipaa edes niitä. Olen opetellut olemaan. Vetämään henkeä ja rauhoittamaan elämäni täysin. 
Tiedän että olen kirjoittanut useaan otteeseen loppuunpalamise…