Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on huhtikuu, 2016.

Itseni näköinen elämä.

Kuva
Kuulin tarinan miehestä, joka oli kuolemansairas. Ystävä tuli tapaamaan häntä sairaalaan ja keskustelun lomassa hän kysyi:- Ehdit tavata työurasi aikana monta elämässään upeasti onnistunutta ihmistä.  Jos nyt saisit uuden elämän, kuka heistä tahtoisit olla?- En kukaan heistä, kuoleva mies vastasi. - Haluaisin olla se minä, joka olisin voinut olla, mutta en koskaan olllut.  (Tom Lundberg; Elämäntaidon opas)
Siinäpä se yksinkertaisuudessaan. Pitäisi elää elämänsä niin, että vanhana voisi katsoa tyytyväisenä taaksepäin eikä tarvitsisi ainakaan katua sitä, ettei olisi elänyt.
Elämässä tulee vastoinkäymisiä ja takaiskuja. Tulee pettymyksiä, umpikujia ja haastavia tilanteita. Mutta silti; se on elämää. Ja elämästä selviää vain elämällä.

Ja niin kulunutta kuin onkin, niin se elämän suurin pettymys, umpikuja ja epäonnistuminen voikin olla jonkin aivan uuden alku. Mutta jos tuijotamme aina vain omaan surkeuteemme ja jo tapahtuneeseen menetämme ne kauniit maisemat ympäriltämme, emmekä huomaa si…

Taidenäyttelyssä; Tuomo Saali (Galleria Saskia, Tampere)

Kuva
Kävin tänään äitini kanssa pitkästä aikaa taidenäyttelyssä, viime kerrasta onkin jo hetki aikaa. Kohteena olivat Tampereen taidemuseon Välimeren valoa -näyttely sekä Tuomo Saalin näyttely Galleria Saskiassa, josta on selkeästi muodostumassa yksi vakiokohteistamme. Ja näistä kahdesta jälkimmäinen nousi ylivoimaisesti mielenkiintoisemmaksi ja antoisammaksi käynniksi.
Tuomo Saali oli minulle aivan uusi tuttavuus, mutta olen iloinen siitä, että tuonne näyttelyyn päädyimme. Kuljimme näyttelyn läpi kahteen kertaan ja kerran jos toisenkin olo oli täynnä hyvinkin suuria tunteita. Muutaman taulun kohdalla sanoin että tekisi mieli itkeä, ja siksi, että jokin maalauksissa kosketti hyvin voimakkaasti ja syvältä.

En ole taidekriitikko, joten mitään hienoa taidekritiikkiä en osaa kirjoittaa, mutta sitäkin enemmän osaan kirjoittaa siitä, mitä näyttelyssä koin, mitä jäin pohtimaan. Ja nämä asiat ovat myös niitä, joita taidenäyttelyistä haen; mitä teokset puhuvat minulle, mitä löydän maalauksen takaa…

Elämän kannettavana.

Kuva
Kannetaanko minua jos en itse kanna?  Päättyykö kaikki hyvin, jos luovun vahvuudestani ja suostun avuttomaksi?  Voiko elämässä käydä hyvin, jos astuu ikään kuin taka-alalle  ja antaa asioiden kehkeytyä, ilman että kaikkea kontrolloi?  Sataako kylvöni päälle kun siemenet on viskattu,  olenko siunattu, olenko kannettu, olenko rakastettu? Riski on aito, sillä takeita ei ole. Huonosti voi käydä. Rahat loppua, terveys pettää, konkurssi tulla.  Mutta ei voi tietää kantaako elämä niin kauan kuin itse kontrolloi kaikkea. Nyt suostun elämän kannettavaksi, itse en elämää enää kanna. Menköön syteen taikka saveen.
(Tommy Hellsten; Pysähdy - olet jo perillä)