Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on kesäkuu, 2016.

Vinkkejä luovaan työhön, osa IV

Kuva
Haasta itseäsi.

Uskalla rikkoa rajojasi, kokeile jotain uutta. Ole ennakkoluuloton, pyri irti tavanomaisista tavoista ajatella. Jokin hyväksi todettu tapa ei ole ainoa oikea tapa toimia. Sinun ei tarvitse mukautua toisten asettamiin raameihin, mutta älä myöskään itse aseta liian rajoittavia raameja itsellesi. 
Hyvin helposti jäämme kiinni rutiineihin, totuttuihin tapoihimme toimia, mutta luovuuden herättelemiseksi näistä on välillä hyvä myös pyristellä irti. Taiteen tekeminen ei aina ole helppoa, oli mukana sitten inspiraatiota tai ei, ja joskus itsensä haastaminen todellakin haastaa, uudet tavat tehdä asioita eivät aina tunnu niin helpoilta. Mutta lopputulos, oma kasvu…se palkitsee.
* Lue myös: Vinkkejä luovaan työhön, osa I Vinkkejä luovaan työhön, osa II Vinkkejä luovaan työhön, osa III

Sadepäiviä.

Kuva
Onneksi juhannus oli kaunis ja aurinkoinen, sillä päivät sen ympärillä ovat olleet sateisia ja harmaita. Toisaalta, koska nuo karvakaverit tarvitsevat joka tapauksessa päivittäiset lenkkeilynsä olen päättänyt asennoitua saman tien asiaan uudella tavalla. 
Sillä sade on itse asiassa ihan kiva juttu! Ilma on raikkaampi. Kotona voi vaihtaa kuivat vaatteeet. Maisema on eri näköinen. On vapauttavaa kävellä hiekkatietä pitkin vettä valuen, sillä ei siellä liiku muita meidän lisäksemme.
Sadesäällä on myös jollain tavalla luvallisempaa istua kotona lukemassa kuin hellepäivänä. Voi istua sohvalla peiton alla ja miettiä syntyjä syviä. Tai nukkua päiväunet kaksi koiraa kainalossa. Ja itse asiassa ajatukset kulkevat selkeämmin kun ei ole niin kamalan kuuma.
Ei sen puoleen, toiveissa olisi kaikesta huolimatta aurinkoinen ja lämmin loppukesä. Muutama sadepäivä siellä täällä ei haittaa, jos muuten saisi nauttia oikeasta kesästä.

Juhannuspäivän lenkillä.

Kuva
Lepoa, rentoutumista, hyviä ystäviä ja liikuntaa; siinä on ollut tämän juhannuksen resepti. Olen yrittänyt ottaa rennommin, vaikka vaikeaa se tuntuu välillä olevan. Mutta onneksi on ystäviä, joiden kanssa nauraa ja viettää aikaa, ja on myös nuo hoidossa olevat karvakaverit, jotka vievät lenkille kun en sinne itse muuten vaivautuisi raahautumaan.
Ja tänään kävelimme tuonne vanhalle seisakkeelle, jossa olevaa vanhaa asemarakennusta olen käynyt tunnelmoimassa kerran jos toisenkin. Itse asiassa viime juhannuksena ensimmäisen kerran ja tämän vuoden tammikuussa piipahdettiin siellä valokuvaamassa.
Asemarakennus oli pitkään myynnissä. Vuosia. Ja oli päässyt jo hieman huonoon kuntoon, ainakin ulkopinnoiltaan. Sitä myytiin siirrettävänä ja toivoin monta kertaa, että joku vielä antaisi tuolle rakennukselle uuden elämän.
Ja tänään vanhalla seisakkeella odotti mieluinen yllätys. Ulkopinnat olivat jo saaneet kyytiä, alta löytyneet hirret olivat osittain jo numeroituina, ja minun silmiini hirret v…

Tunnelmapaloja.

Kuva
Blogini on elänyt hieman hiljaiselolla, taas kerran. Mutta vaikka vällillä jo mietin koko blogin lopettamista, päädyin jatkamaan. Sillä kirjoitan tänne sitten vähän harvemminkin, niin en sitten kuitenkaan ollut vielä valmis lopettamaan.
Tällä kertaa en jaarittele tämän enempää. Kuvat saavat kertoa kuluneen kuukauden tunnelmista.