keskiviikko 23. marraskuuta 2016

Ei niin harmaa ja ankea marraskuu.




Harmaana alkanut aamu olisi voinut tarkoittaa ankeaa marraskuista päivää, jossa ei ole mitään erityistä mainittavaa.
Minä päätin kuitenkin toisin. 
Päätin että harmaudesta huolimatta tästä päivästä voi tulla ihan hyvä, jopa todella hyvä.

Päivän harmautta hälvensi esimerkiksi se, että minulla oli vapaapäivä, tein pitkästä aikaa aamulenkin ja nautin siitä. Olen saanut hoidettua muutamia pakollisia asioita eteenpäin, ja olen lukenut Riitta Jalosen Kirkkaus -kirjaa, olen vetänyt villasukat jalkaan ja nauttinut siitä että marraskuu antaa luvan oleskella kotona ja olla vain. Ja mikä ehkä tärkeintä olen tuntenut kuinka sanat alkavat vähitellen taas elää sisimmässäni, olen kirjoittanut sivun toisensa perään; ensin muistikirjaan, sitten tietokoneelle. Ja olen maalannut taas, päättänyt antaa mennä ilman suuria ennakkosuunnitelmia.

Olen karsinut elämästäni paljon ylimääräistä pois, päättänyt keskittyä olennaiseen (kuten perhe, oma hyvinvointi, eläminen!) ja aivan kuin käsi kädessä tuon päätöksen kanssa myös jotain uutta on alkanut syntyä. Haluan kirjoittaa taas. Huomaan kuinka uusia ideoita alkaa vähitellen nousta esiin; enää tarvitsen viisautta ja malttia sen suhteen, mitä oikeasti kannattaa tehdä, mihin aikaani käytän. Paras tunne on kuitenkin se, että haluan taas tehdä jotain.

Tänään olen hymyillut enemmän kuin aikoihin!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä kommenttisi

Pitkän tauon jälkeen.

Blogi on ollut hiljaa pian neljä kuukautta. Se on pitkä aika. Välillä olen miettinyt että pitäisikö kirjoittaa, mutta yhtä use...