En enää niin tehokas.



Aamu alkoi hyvin, kunnes nousin sängystä. Tuntui että saman tien kun laskin jalkani lattialle alkoivat myös kaikki asiat kaatua niskaani, ja aamupalalla istuessani olin surkeaakin surkeampi ja valitin kuinka hankalaa kaikki on. Ja tajusin samalla kuinka typerältä se kuulosti.

Onneksi oloni on tällä viikolla ollut parempi ja pääsin lenkille päässä pyörivien ajatusteni kanssa. Ja ulkona paistoi aurinko. Aurinko. Voi kuinka se saikin hymyilemään. Ja onneksi kävin kävelyllä, sillä puoleenpäivään mennessä aurinkoa ei enää näkynytkään paksun pilviverhon takaa. Mutta sinne jäi lenkkireitin varrelle kaikki turhautuminen ja ärsyyntyminen, jokaisen askeleen myötä alkoi negatiivisuus väistyä ja sain taas kiinni positiivisemmasta minästäni. Otin valokuvia, kävelin kiukkuni pois, ja lopulta taas kävelin auki myös romaanikässäriäni, tervehdin välillä muita lenkkeilijöitä ja vaivuin takaisin omaan maailmaani.

Aikaisemmin nautin siitä kun tunsin itseni mahdollisimman tehokkaaksi, mutta enää se ei ole tärkeää. Tärkeämpää on se, että nautin siitä mitä teen, teen sitten paljon tai vähän. Mutta kuluneen vuoden jälkeen tällainen päivä kun olen oikeasti saanut jotain konkreettista aikaan tuntuu hyvältä. Kun sain kirjoitettua joulunäytelmän valmiiksi ensi viikkoa varten, kun kirjoitin luvun verran romaania eteenpäin, ja kaiken lisäksi oikoluin ystäväni romaanikäsikirjoitusta ennen kuin sen kanssa tulee kiire.

 Selailin juuri blogiani taaksepäin, ja huomaan että joka vuosi olen marraskuussa taistellut sen ankeutta vastaan, mutta tänä vuonna sille ei ole ollut tarvetta. Ollakseni rehellinen; melkein koko vuosi on ollut yhtä marraskuuta, joten tämä oikea marraskuu on ollut tämän vuoden haasteiden ja vastoinkäymisten jälkeen melkoisen valoisa ja täynnä värejä, siksi olen iloinnut löytyneestä energiastani, siitä kun näen pilkahduksia siitä että jaksan taas hieman enemmän, innostun taas siitä mitä teen.

Näissä tunnelmissa on hyvä siirtyä viettämään viikonloppua, ja hei, kohtahan tämä marraskuukin on jo ohi, vaikka ei se niin ankeaksi missään vaiheessa päässytkään tulemaan.

Kommentit

  1. Niin mahtavaa lukea pienistä ja suurista onnistumisistasi, sekä oivalluksista joita olet saanut! :) Samoin ei täälläkään ole marraskuu tuntunut marraskuulta alkuunkaan, vaikka yleensä se on juuri kaikkein raskain kuukausi. Pitkäaikainen tehottomuus on joskus todella paikallaan, sen olen myös huomannut. Kun on taas kapasiteettia tehdä, niin sitten huomaakin sen luovuuden kukkivan ihan eri tavalla! :) Mukavaa ja rentoa marraskuun loppua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on ihana tunne kun huomaa että luovuus herää taas pitkän tauon jälkeen!

      Mukavaa päättyvää marraskuuta myös sinulle! :)

      Poista

Lähetä kommentti

Jätä kommenttisi

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vehnätön elämä.

Luettua: Joonas Laurila; Juoksijan järki

Retkellä - Ritajärvi