Kun unelmat eivät toteudukaan.







En aio kirjoittaa suurinta osaa Suomea puhuttavasta aiheesta; tästä jatkuvasta lumentulosta toukokuussa. En, vaikka tänäänkin sitä on satanut kerran jos toisenkin. 
Lumen sijaan kirjoitan unelmista, aiheesta josta kirjoitan kerran toisensa jälkeen, vaikka en kuitenkaan niin usein kuin pyörittelen näitä asioita ajatuksissani.

Blogeja ja lehtiä lukiessa yleensä painotetaan sitä näkökulmaa että unelmia kohti tulee edetä, pitää tehdä töitä niiden eteen, ei saa luovuttaa, ja kas, unelmat lopulta toteutuvat. Ei siinä mitään, en minä näistä mitään kiellä. On totta että unelmat eivät tuppaa toteutumaan jos niiden eteen ei tee töitä. Eikä tietenkään saisi luovuttaa, mutta. On se mutta. Aina ne unelmat eivät vain toteudu. Ei ainakaan sillä tavalla kuin itse haluaisi.

Joskus tuntuu että unelma toisensa perään katoaa saavuttamattomiin. Ne lentävät niin kauas ettei niistä näy enää mitään. Eikä aina ole kyse siitä että unelmat olisivat olleet liian suuria tai utopistisia, eikä edes siitä etteikö olisi itse tehnyt (melkein) kaikkensa niiden toteutumisen eteen. Kaikista ponnistuksista huolimatta jotkut unelmat vain lentävät kauemmas, siirtyvät melkein saavuttamattomiin.

Haastavinta on oma suhtautuminen tilanteeseen. Pessimisti ajattelee ettei minun elämässäni mikään koskaan onnistu, realisti toteaa että näin se meni tällä kertaa, optimisti kaiketi ajattelee että ehkäpä se unelma toteutuu vielä joskus.

Joskus unelmat ovat niin absurdeja ja määrittelemättömiä, ettei niiden toteutumatta jäämiseen osaa edes reagoida kovinkaan suuresti. Joskus unelmat ovat kuitenkin niin lähellä että niitä voisi melkein koskettaa, ja silloin se kirpaisee huomattavasti enemmän. Joskus niin voimakkaasti että tuntuu kuin maa katoaisi jalkojen alta.

Siitä pääsenkin taas toisen lempiaiheeni pariin; asenteen nimittäin.
On asenteesta kiinni miten suhtautuu elämän vastoinkäymisiin ja pettymyksiin. Jääkö makaamaan vai nouseeko ylös ja jatkaa eteenpäin. Omasta näkökulmastani vaihtoehtoja ei ole kuin yksi; eteenpäin jatkaminen meinaan. Suurten unelmien romuttuessa on aika panostaa tähän hetkeen ja toteuttaa niitä arjen pieniä unelmia. Ehkä vielä joskus on niiden suurempienkin unelmien aika, mutta juuri nyt on tämä päivä sen pienet unelmat. Ne jotka tekevät tästä päivästä ainutlaatuisen. Ja pian sitä huomaakin että elämä on hyvää juuri nyt ja juuri näin!

(Ja on melko vaikeaa kirjoittaa aiheesta yleiseltä tasolta. Joskus kun tein päätöksen, etten kirjoita tänne kovinkaan tarkasti henkilökohtaisista asioistani, ja siitä päätöksestä pidän kiinni edelleen.)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vehnätön elämä.

Retkellä - Ritajärvi